Girls just wanna have life, laugh, and yes, muscles.

tiistai 28. syyskuuta 2010

Tyhmyydestä kärsii koko kroppa...



Todellakin! Nyt se viimein koittanut. Dieetin viimeinen kovempi viikko käynnissä..Siis treenien osalta. Ensiviikolla höllätään, mutta siinä samalla pitäis sit saada koko kroppa tiukkaan kasaan puristettua. Paineet treenien suorittamisesta ovat heltyneet kun kroppa on pikkuhiljaa rauhoittunut niistä huippuhapotuksista ja aerobiset ja jalkatreenit on saanut suorittaa normaaliin tyyliin. Henkisesti erittäin helpottavaa. Toisin kuin pari viikkoa sitten kun jalat eivät kestäneet kävelya edes 300 metriä ilman hirvittävää hapotusta. Monien asioiden summana ja onnellisena tämän hetkisestä, suht virkeästä olotilasta puristan sata lasissa loppuun asti. Järki mukana kuitenkin. Nälkä ei ole jatkuvasti edes kaverina, soveltaminen kun on dieetin aikana tullut erittäin tärkeäksi osaksi niin treenien kuin ruoka-aineiden suhteen. Emma on tehnyt upeita postauksia, joita on ollut kiireen keskellä mukava lukea oman, itselleni asettaman arkikiireiden keskellä. Itse olen sortunut varsinkiin koulun alkamisen jälkeen monesti miettimään, kuinka paljon olen valmis luopumaan esim. tämän hetkisestä "koulumenestyksestä" dieetin takia ja yrittänytkin molempia osia tehdä mahdollisimman hyvin. Ai niin, hankinhan sen extratyönkin vielä tähän päälle. Onko yhtälö mahdoton? Ei kai kaikille. Kyllä siitä on selvinnyt joku muukin. Pääni sisällä vaan pystyn paisuttelemaan noiden asioiden suuruuksia, mutta tosiasia on kuitenkin, että omien voimavarojen tunteminen olis aika tärkeää tietää ja tuntea ajoissa. Muuten kroppa ja mieli sanoo itsensä irti jossain vaiheessa. Se on todettu. Siksi onkin syytä muistuttaa itselleen koko ajan, "tää on nyt tän hetkinen juttu, muut asiat hoituu myöhemminkin, aivan varmasti". Parhaimmillaan/pahimmillaan pyörittelen ja punnitsen joka ikistä asiaa monelta eri kantilta ja lopputuloksena olen stressitilassa, en tee mitään, panikoin, menentän päiväni tärkeitä hetkiä, itseltäni. On siis osattava keskittyä asioihin niiden painoarvon mukaan. Ja tehdä se itselleen selväksi! Elämästä pitäisi ehtiä nauttimaankin ja kiireessäkin on PAKKO löytää se hetki itselle. Ymmärrys omasta omien voimavarojen riittävyydestä on tärkeää. Se miksi tätä toitottaa täälläKIN jatkuvasti on, että sen saisin omaan alitajuntaan joskus juurrutettua. Päivitysten venyminen ja siirtyminen harmittaa jummetusti kun joka päivä sattuu ja tapahtuu asioita mitkä nostaisi hymyn kolmen lukijamme kasvoillle (vai olikohan teitä neljä?). Olen mm. syönyt meenneellä viikolla ruokani suoraan liedeltä, kyllä, siis lusikoinut sen levyjen välistä. Puolet ruuasta käy päivittäin lattian kautta (ihme, etten ole sarastanut), muutama mielenkiintoinen kauppareissu takana jne. Ja koska minulla on ainakin olevinaan liian kiire, onnistun miettimään lohen ostoa 15 min kaupan hyllyllä ja hyllylle se lohi loppupeleissä jäikin. Tuona aika olisin voinut vaikka katsella kattoa ennemmin. Paljon rentouttavampaa. Kuka opettaa ajan hallintaa?

Sitten palatakseni tähän ihanaan työelämään. Viikonloppuna tein ihka ensimmäisen yövuoroputkeni. Ei siitä sen enempää. Yön asiakkaista kun ei riittäs kommentoitavaa yhtään;D Pähkäilin siis ensinnäkin sen kanssa, miten saan ruokani riittämään kun valvottuja tunteja tuli lähen 24 putkeen ja mitä sitten syödä yölliseen aikaan.. Ajattelin jotenkin, että kropan olis helpompi sulattaa varsikin yöaikaan nestemäistä ruokaa paremmin kuin kiinteää, joten valmistin sosemaisia ruokia, jottei vatsalla olis niin paljoa töitä tehtävänä. Muutoinkin kovilla tuona vuorokautena. No ainakin kroppa toimi paremmin tuon ruuan koostumuksen ansiosta ja nälkäkin pysyi yllättävän hyvin loitolla. Hienoo tehdä hyviä havaintoja:) Muutenhan noissa yövuoroissa ei ole mitään hyvää. Tällä hetkellä ainakaan..Tukisukkien voimalla puuskutin ne läpi kuitenkin.

Punttien ja parin intervallin ohjelmalla siis mennään tämä viikko. Aamupuntit on kyllä parhaita sikäli jos saa nukuttua tarpeeksi ja on kaikki tarvittava tehty illalla valmiiks. Mukavaa vastapainoa täpötäydelle ja vilkkaalle salille on parin kisaajan ja muun aamuvirkun kera varustettu avara tila treenata. Aamulenkit on siis ollut hetken aikaa jo vieras käsite.. mutta en valita, puntit on kivoiii.

On ollut ihanaa huomata, että ihmiset ympärillä jaksaa tukee ja kannustaa ihan mielettömästi. Yksin ei siis ole tätä välillä kovin kivistäkin polkua talsia. Siitä postaan myöhemmin lisää.. Äitini oli vaan tänään katsonut tuota lappeenrannan kisavideon ja voivotellut kun ei kestä katsoa sivusta kun toinen näkee nälkää..Voiii...ei täällä nälkää nähdä. Todistusaineistoa alla täyttävästä ruuasta. Tuntuu kylläkin toisinaan ettei nää yhtään mitään ja kuulokin alkaa pettää..Pikku hiljaa siis kroppa syö itse itseään...:D
Nyt nukkumaan ja aamulla oravanpyörään.. Nauttikaanhan aurinkoisista ilmoista! Niin ja alla olevasta ilopilleristä:)



*Maaretti*

Herkistellään kroppaa ja mieltä


Intervallia juhannusriehana!

Kilpailu projektin varrella oman pään sisällä on tullut läpikäytyä kaikenlaisia ajatuksia ja syitä erilaisiin tuntemuksiin, ja itseään analysoi melkeinpä tauotta, henkisiä ja tietty lajinomaisesti niitä fyysisiä ominaisuuksia. Näin ensimmäisellä kerralla kaikki tuntemukset ovat uusia eikä vertailupohjaa täysin samankaltaiseen elämäntilanteeseen vielä löydy. Tuntemukset kropassa ja mielessä liittää helposti meneillään olevaan projektiin ja ne sallii itselleen helpommin, ja silloin ne helposti ottavat vallan kokonaisolemuksesta (aah nyt väsyttää Koska olen dieetillä!/Tämä asia ottaa pannuun nyt enemmän koska olen dieetillä!), vaikkei ehkä pitäisi kaikkia tuntemuksia nivoa siihen että elää miinuskaloreilla? Vai pitäisikö, koska juuri ne ensimmäiset askeleet eli viikot kisa-projektissa ovat ne vaikeimmat omien havaintojen mukaan (n.5-15/20 viikkoa), "alku aina hankalaa lopussa kiitos seisoo". Alussa on niin rakastunut jokaiseen offi-ruuanmuruseensa, että melkein polkee jalkaa jos hiilareista pitäisi nipistää 10g, kun taas näin loppusuoralla, asioihin on täysin eri perspektiivi, ja tietää että kyllä se jalka nousee ensi viikollakin, eikä siellä salilla hiilareilla treenata, vaan henkisellä kapasiteetilla. Kisa projektin (jonka tässä mustavalkoisesti rajaan kisadieettiin, vaikka todellisuudessa on yleensä kyse jopa vuosien suunnitelmallisesta etenemisestä) alkupuolella siis koulutetaan mieltä kohti kovenevia fyysisiä koettelemuksia, olisiko näin..?


 Viikkojen kuluessa mielen sietokyky kasvaa päivä päivältä, en voi tässä vaiheessa pitää henkisiä kykyjäni enää mitenkään samantasoisina kuin projektin ensimmäisellä viikolla. Jos vie itsensä fyysisesti tietylle tasolle (esim. treenatessa tai arjen kiemuroissa) mieli seuraa perässä, tuloksena on taas yhden askeleen vahvempi Sinä. Itsensä pitää altistaa uusille asioille/samoille haastaville asioille "päivästä toiseen", niitä päin vaan pitää kävellä, ja huomata niiden pienuus, ja omien voimavarojen suuruus. Saisinko näitä tilaisuuksia kasvattaa itseäni, jos olisin jatkanut turvallisella mukavuus alueella?

Näistä ajatuksista päästään siihen seikkaan, joka on mielessä pyörinyt viime viikot; kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että on kykeneväinen fyysisesti ja henkisesti viemään itsensä aina uudelle rajalle, ja kehittymään Sinuna. Omistaa perusterveys, jonka ansiosta saat suorittaa tämän kaltaista matkaa; eilen pyöräilessäni salilta pois näin nuoren pojan jonka jalka oli amputoitu, eipä poljin enää painanut loppumatkalla... Olla etuoikeutettu tunteilemaan suurella skaalalla herkistyneen mielesi ansiosta; huomata luonteesi ominaisuuksia jotka aiemmin ovat jäänet tasapaksun elämisen varjoon. Kiitollisuus kyvystä tuntea syömäsi ravinnon positiiviset ja myös ne negatiiviset vaikutukset kropassa uudella tavalla, ja käyttämiesi menetelmien ja muutoksien toimivuudessa ja oppia niistä, koska olet herkistänyt elimistösi aivan eri tasolle kuin mitä se on tavallisella tallaajalla. Etuoikeus kokea se todellinen voittajafiilis työntäyteisen päivän päätyttyä, kaksi kovaa treeniä tehneenä ja siinä sivussa muut velvollisuudet hoitaneena; Sinä voit vaan todeta: "no ei se niin kamalaa ollutkaan, pystyin siihen!".

Kiitollisuutta siitä millaista hedelmää panostaminen Sinuun Itseesi, Sinun kehittymiseesi voi kantaa; kukaan muu ei vaan voi kävellä niitä rappuja mitä kapuat tullakseni vahvemmaksi Sinuksi sisäisesti ja tietty ulkoisestikin, heh kivaa plussaa, ja samalla huomata, ettet oikeasti olekaan niin itsekäs - itsekkyys on jotakin aivan muuta kuin oman itsenäisen elämän kasassa pitäminen. Sitä paitsi "uusi vahvempi Sinä" pystyy varmasti tarjoamaan paljon enemmän elämyksiä ja apua myös muille. Kiitollisuus mahdollisuudesta tutustua mahtaviin ja pyyteettömiin ihmisiin, joihin et ehkä tutustuisi ellet olisi ottanut haastetta vastaan (itseltäsi, tai muilta) ja lähtenyt mukaan "kuvioihin".

Lista voisi jatkua loputtomiin, ja olla erilainen jokaisen ihmisen kohdalla joka on ottanut elämässään jonkinlaisen tavoitteen ja haasteen vastaan (vaikkapa perustanut sen unelmiensa yrityksen tms.) ja nauttii kovienkin ponnisteluiden ja uhrauksien ansiosta satoa kantavaa henkisen kasvun hedelmää, jihaa! ;)

-Emma


sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Lappeenranta Body & Fitness 2010, koko kisa VIDEOLLA!

Naisten CBB löytyy videoituna Youtubesta, kiitos miljoonasti kuvaajalle vaivannäöstä kuvata ja leikata materiaali!

Eli, Maaritin ja Emman kilpailudebyytti:

"Alatkos sä sitten kisojen jälkeen taas syömään?"


Hih, isovanhemmat on ihania :) Tein visiitin kotikonnuille ja kyllä kannatti, ei niitä läheisiä ihmisiä turhaan hehkuteta; mulla on onneksi ihan super tukijoita ympärillä, toiset fyysisesti lähempänä, toiset kauempana. Ja niin, kyllähän me kisaajat syödään, JOPA näillä viimeisillä viikoilla..! Tein juuri yhdeksi välipalaksi paistinpannullisen vihanneksia ja herkkusieniä, onhan siinä syötävää? Soveltamalla ruoka-aineita, jopa kitukaloreilla ruuan määrän voi pitää suht fyysisesti suurena.. Esim. tuoreet herkkusienet, 13 kcal/100g, kurkku ja vihersalaatit, noin 10 kcal/100g...

Olympia -kuvia olen tiiraillut ja naisten vapaa-ohjelmat, best of the best -fysiikat tottakai motivoi, vähintäänkin ihastuttaa! Loppusijat naisten kehonrakennuksessa "tutut ja turvalliset", kyllähän Iris Kylen fysiikka vaan jaksaa aina sykähdyttää esim. pakara-takareisi(-sisäreisi) -kiinnityskohdat ovat esteettisesti tosi kauniit, Cathy LeFrancoisin uudesta polkkatukasta en kovinkaan pitänyt, Zoa Linsey joutui selvästi varomaan vaparissa niskaansa (rankavamma juuri ennen Olympiaa..), täysissä voimissa esitettynä se olisi varmasti ollut menevä, Sheila Bleckin etureisien erottuvuus oli yhtä mahtava kuin aiemmissakin kisoissa, Heather Fostersin keskivartalon-lantion-etureisien ja toki pakaroiden -muodot ja kiinnityskohdat ovat juuri sitä, mitä ei vaan meillä valkoihoisilla näe, mutta mä tykkää, wau!

Heather F. (Kuva: MD.com)

Sheila, ja lohkot. (Kuva: MD.com)
Ms Olympia 2010 (Kuva: MD.com)
 Tästä lähtee viikko kovaa dieetti-treenaamista, viimeinen viikko hillitymmin! JAU.


-Emma

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Juna puksuttaa, pyörät pyörii jne.

Maanantai, hiilaripöhnät ja kisaväri rippeet..

Maanantai oli väsyneistä väsynein. Sitä se teettää kun rakkaat rutiinit rikkoontui viikonlopun aikana, gääg. Maananatain aamutreeni meni ihan mukavasti, kuten tähän asti 99% niistä on mennyt, siis dieetin aikana, aamut on todella hyvää aikaa mielellisesti joten ne pitää hyödyntääkin! Ensimmäisen jumpan jälkeen aloin kärsiä väsymyksestä ja alakuloisesta fiiliksestä. Kakkostreenin loppupuolella sentään alkoi serotoniinit taas erittyä. Loppupäivä toki mentiin kooman vallassa, ei muuta kuin kymmenisen tuntia yöunta ma-ti ja...

...tiistai olikin moninverroin helpompi päivä, VAIKKA tein jalkatreenin double-splittinä, eli aamulla etureidet ja päivällä takareidet, ja kaloreita ei tuollaiseen kulutukseen tietenkään ihan riittämiin ollut tarjolla, kuten tässä vaiheessa ei ole tarkoituskaan. Iltapäivällä pääsin vielä Lotan hellään huomaan LPG -imuriin, teki muuten terää.

Tänään vuorossa oli omatoiminen kuntonyrkkeily, eli intervalli tyyppinen hikijumppa. Loppujen lopuksi (burnereiden imeydyttyä ja kropan lämmettyä) sain yllättävänkin hyvin puristettua mehut itsestäni, kyllä häämöttävä maalilinja tsemppaa kummasti. Loppupäivän olenkin sitten "nauttinut" elämän tympäännyttävistä velvollisuuksista ja realismista, joka siivitti myös jonkinnäköiseen siivousintoon, huom. en ole niitä ihmisiä jotka siivoaa kun jokin on pielessä, mutta eikös dieetillä tule itsestä uusia puolia esiin? ;) No olipa tehokas päivä loppujen lopuksi, miten arvostettavaa?!

Hieman turhamaisuutta vielä, Sokokselta löysin huulikiillon jossa mainittiin paraben free, pakkohan se oli ostaa!?


-Emma

PS. Linkki mielenkiintoiseen Poliquinin artikkeliin;
http://charlespoliquin.com/ArticlesMultimedia/Articles/Article/455/Massive_Changes.aspx

tiistai 21. syyskuuta 2010

Tiristely jatkuu


Jahas..Mahtava kisaviikonloppu takana ja treenien täyttämään arkeen palattu. Fiilikset edelleen hyvät ja energiatasot korkeammat kuin moneen viikkoon. Johtunee osittain varmasti tuosta monen viikon jännityksestä ja tressistä, mikä laukesi lauantaina. Tai sitten olotila johtuu siitä järjettömästä lauantain ruokamäärästä. Kisapäivää edeltävänä viikkona painoa putosi tosiaan peräti 6 kiloa. Eli ei ollut todellakaan varmuutta siitä pääseekö kerääntyneistä nesteistä eroon ajoissa. Onneksi luotto valmentajan antamiin neuvoihin ja niiden noudattaminen teki ihmeitä ja sai tämän moonfacella varustetun tytön eroon kertyneistä riemukiloista. Kiitosta vielä myös Jaakkolan Kaisalle, joka auttoi stressivatsat toiminnassa!
Vaikka tuo kunto hieman vajaaksi, lavaesiintymisestä puhumattakaan, tuonne Lappeenrannan karsinnoista jäi mieletön stemppi päälle. Ihmisten antama palaute, mikä on ollut yllättävän positiivista on todella antanut lisäenergiaa loppudieetille. Kiitos siis kaikille palautteesta ja kannustusesta:)

Pientä listausta laitan ylös mitä muutoksi viimeiselle viikolle tuli nesteiden poistamiseksi. Jos jotakuta sattuu kiinnostamaan! 1. Aerobista vähemmän, käytännössä yhdellä punttitreenillä mentiin ja pakkollinen loppuaerobinen suoritettiin mukavasti istumapyörää polkien pienellä teholla. 2. Tukisukat!!!! (*tekee ristin merkkiä*) Korvaamaton apu, joskin ei kovin esteettinen, mutta itseäni nuo puuterin sävyllä varustetut sukat eivät häiritse:D 3. unen lisääminen. Kun treenit väheni aikaa jäi pikkasen muuhunkin kuin koulutöille ja duunille. 4. Päätös tehdä vähemmän töitä. Vaikka opiskelijalle jokainen lisätienesti on lähes välttämättön on joskus punnittava asioita muunkin kuin rahan näkökulmasta. Tuon asian ymmärtäminen on mulle aika haastavaa toisinaan.. 5. Vatsan toiminen. Pitkään vatsa voi stressistä johtuen tosi huonosti ravintoaineet eivät imeytyneet ollenkaan. Sain avuksi MetaRelaxeja ja magnesium geeliä eli vatsan päälle levitettävää mankkua. Kun vatsassa ei mankku imeytynyt, ihon kautta tavara meni sitten paremmin perille. Karkeasti sanottuna. Tässä siis muutama pointti. Toivottavasti jollekin näistä on jotain hyötyä.
MetaRelaxeja suosittelen lämpimästi, auttaa unen saantiin ja laatuun. Ei nimittäin tule käytyä vessassa yön aika kertaakaan, mikä on merkki syvästä unesta:)

Nyt puuskutetaan treeniä paria kertaa päivässä. Treenejä muutettu jonkun verran, jotta hapotus ei pääse samantien iskemään. Tänään takana ihka ensimmäinen intervalli crossarilla suoritettuna ja sainpa itteni vedettyä piippuun vaikka kunnon mäkijuoksua ei valitettavasti voita mikään..tarkoitan siis että toi oli jopa mukavaa mäkisprinttien rinnalla. Jonnakin tuli samaan aikaan suorittaan omaa intervalliaan viereiseen laitteeseen. Siinähän ehti hyvin vaihteleen kuulumisia ja näkemyksi elämän kaikkeudesta ruokaohjeista pyykinpesuvinkkeihin (sanaakaan ei vaihdettu:D)

Nyt kasautuneiden koulutöiden pariin...tai no...toi keittiökin kutsuu eväiden valmistukseen...

* M for Maarit *

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Kisaaminen on kivaa!


Meikillä vaiko ei?!
Heipsan, tässä tulee pieni kertomus tämän viikonlopun kisareissustamme Lappeenrantaan!

Aurinkoiset
Kilpailupaikalle Lappeenrantaan saavuttiin Perjantai iltapäivästä, enenmmän tai vähemmän konstikkaasti kiitos VR:n ("Venaile Rauhassa") laitevian. Minä juutuin valmentajani Utin kanssa jonnekin never heard Herralan pelloille pariksi tunniksi, ja aikataulusta jäätiin "hieman" jälkeen, Lahdesta pääsimme onneksi Classicci poikien kyydissä jatkamaan matkaa henkilöautolla, kuitenkin reissuun tuhraantui yhteensä seitsemisen tuntia.. Maarit pääsi loppujen lopuksi Kuopiosta hotellille suht suunnitellussa aikataulussa, vaikka taisi sielläkin olla jännät paikat junien kanssa. Perjantai ilta meni laitellessa värejä, kauppareissulla ja tietenkin kilpailijakokouksessa poiketessa. Yövyimme eri huoneissa omien huoltajiemme kanssa, mutta muutamilla tekstareilla vaihdeltiin fiiliksiä illan , olotila oli nuutunut eikä jaksanut rampata edes tuota yhden kerroksen väliä toisen huoneelle. Nukkumaanmeno venyi myöhäiseksi, kun värikerrosten välissä piti odottaa muutama tunti ennen seuraavaan värirundia.

Lekottelu enne kisaa
Punasella mennään!
Aamu alkoi hotelliaamiaisella, muttei suinkaan millään täydellä kattauksella, vaan valmentajan valvovan silmän alla oli "lupa" puurokauhalliseen, muutamaan kananmunaan ja pariin vesimeloni slaissiin. Toki omaan eväskippoon kerättiin herkkuja odottamaan iltaa, jolloin kisan jälkeen oli luvassa täysin vapaata mättämistä loppuilta. Moilasen Arja saapui huoltamaan Maarittia, ja aamu jatkui ahkeralla maalaamisella, Kirjosen Maaretin loihtimilla meikeillä ja hiustenlaitolla.

 Hotellihuoneen luovutus oli kello yhdeltä, jonka jälkeen siirryttiin kisapaikalle. Rauhallisesta nurkkauksesta löytyi loistava paikka laittaa maaten, ja jalat ylös! Valmentajat heilutteli jalkoja jottei nesteet ainakaan enää pahemmin paukahtaisi niihin ennen kisaa. Kello kahdelta siirryttiin takahuoneeseen liimailemaan bikineitä kohdalleen, levittelemään poseerausöljyjä ja loppujen lopuksi hieman ennen lavalle meno hetkeä pumppailtiin verta lihoihin. Jännitys tiivistyi kyllä huomattavasti kun pääsi takahuoneeseen ja lavadebyytti alkoi olla oikeasti käsillä.

Huippufiiliksissä bäkkärillä!

Naisten classic bodybuilding naiset olivat ensimmäisenä vuorossa. Meitä oli kokonaiset kolme kilpailijaa; Minna Vento, Maarit ja Minä. Meidät pyydettiin lähemmäs ovea numerojärjestyksessä odottamaan lupaa astella lavalle, jännitti paljon! Mutta toisaalta oli todella hyvä ja odottava fiilis.

Team Maarit ja Aikku

Team Emma ja Hulkki

Ensimmäinen kierros oli hujauksessa ohi, paikkoja vaihdeltiin kerran eli kaksi kierrosta pakollisia poseerausasentoja käytiin läpi. Oli kivaa olla vihdoinkin lavalla ja yritti parhaansa  mukaan muistaa jokaisen poseerauksen yksityiskohtia, joita Onneksi on harjoiteltu jo koko dieetin ajan. Takaisin takahuoneeseen, pikku viilauksia stailiin ja kauhea pulina päällä siitä miten oli mennyt. Olimme ainoat naiset takahuoneessa classicci miesten ja kehonrakentajien kanssa. Tunnelma oli kaikenkaikkiaan hyvä bäkkärillä! Melko nopeasti miehetkin saivat ensimmäiset kierroksensa setvittyä ja ei aikaakaan kun taas oltiin jonossa matkalla lavalle ja toiselle kierrokselle. Fiilis oli hieman rennompi, mutta toki syke oli pilvissä hetket ennen käskyä marssia lavalle.

Toinen kierros sisälsi vain kerran pakolliset joiden jälkeen oli posedown, joka tuli ihan puuntakaa, se oli jotenkin päässyt unohtumaan kaiken muun ohella, heh. No jotain siellä tuli improvisoitua, ei mitään hajua mitä mutta toivottavasti meno oli jotenkin siedettävän näköistä! Sitten lavan taakse jännittämään vapaaohjelmasta suoriutumista...! Maarit meni ensimmäisenä tekemään vaparinsa ja kuulin lavan taakse että yleisö lähti todella hyvin messiin musiikin päästessä vauhtiin, loistavaa! Minna meni lavalle ennen minua, sydän rinnassa hakaten odottelin omaa vuoroa. Muistin kuin muistinkin ohjelmani. Palaute meille molemmille oli se että ottakaa aikanne ja pysykää poseerauksissa hieman pidempään, tuota on toki jo harjoituksissa käyty läpi mutta endorfiinien ollessa katossa saattai tuollaiset pikkujutut jäädä huomiotta :).

Vaparivideotkin löytyi jo netistä, suuret suuret kiitokset! :)






Viimeiseksi oli vuorossa palkintojen jako meidän kolmen kesken, minä olin kolmas, Maarit toinen ja Minna vei potin, onneksi olkoon ;)! Lavalta lähdettyämme otettiin vielä muutamat kuvat classicci tyttöjen kesken.  Meno oli todella hyvä ja jotenkin huojentunut suorituksen ollessa ohi. Päässä pyöri vaan ajatus että hitto vie, nyt siellä lavalla on sitten käyty, ja samalla oli todella iloinen että vielä on Expon kilpailu tulossa, ja on aikaa ja mahdollisuus korjata mokat joita tuli tehtyä.

Oma kuntoni oli nesteinen ja toki rasvaa voi aina polttaa ;) Maarit oli saanut kuntonsa oikein mukavan rapsakaksi, ja mun mielestä Maaritin lookki oli ihan mahtava!! Oma meikki+kampaus oli sitä mitä lähdin hakemaan, mutta olen mielissäni siitä että Expoon saadaan käyttöön kampaaja eikä tarvitse itse vääntää hiuksia! Esiintyminen oli kaiken kaikkiaan oikein hauskaa, ja se toivottavasti näkyi!

Classikki tytsyt

Emma, Mara ja Maarit

Maarit naaaatiskelee
Kotimatkalle ei onneksi tarvinnut lähteä junalla, vaan Aikkulin kyydissä. Matkalla oli varsin rento meininki, minä ja Maarit mätettiin ruokaa naamariin takapenkillä minkä pystyimme! Syöminen jatkui Helsingissä, Maaritkin tuli tänne mun luokse yökylään kun Kuopioon ei oikein tuntunut tuohon aikaan illasta enää pääsevän. Valvottiin myöhään yöhön mun kämpillä valmentajan ja Maaritin kanssa, syötiin ja voivoteltiin turvonnutta mahaa, heh.

Muffinsia prkl!
 Aamulla saimme onneksi nukuttua melko myöhään, ja eipä kurninut nälkä vatsanpohjassa ihan muutamaan tuntiin, ei oikeastaan koko päivänä! Molempien sunnuntai kisojen jälkeen alkoi heti treenipäivänä, nokat kohti GB:tä, Maarit teki punttitreeniä ja itse kävin juoksemassa mäkeä, joka ei muuten ollut erityisen miellyttävää eiliset safkat vatsassa! :D Elovaaran Maija oli samaan aikaan jumppaamassa ja saimme molemmat oikein käyttökelpoisia neuvoja poseerauksiin. Hetki ehdittiin vielä venytellä ennen kuin Maaritin oli aika lähteä junalle ja takaisin koto-Kuoppijjoon.

Nyt nälkäisenä kohti Expoa, työmoraali on kohdallaan ja tavoitteita asetettu, sitten vaan suoritetaan, ja vaikka pää kainalossa!!!!!!!!!!!

Ja vielä tietysti kiitokset ihan kaikille jotka on olleet, tai joutuneet olemaan, mukana tässä! Sanat ei riitä kiitollisuudesta, ihan huipputyyppejä <3!

-Emma

torstai 16. syyskuuta 2010

PICP:n loppu ja takaisiin Suomeen...


(Kuva: http://derekwoodske.blogspot.com/)
Sunnuntaina oli sitten koko kurssirupeaman viimeinen päivä, ohjelmassa teoriaa harjoitusohjelmien laatimisesta (vuosi, viikko, kausi ym tasolla), harjoitusliikkeiden valinnasta, eri metodien toimivuudesta eri urheilulajien edustajilla ynnä muuta mielenkiintoista. Salin puolella oli iltapäivällä vuorossa käytännön koe, eli pareittaín testasimme yhden päälikkeen ykkösmaksimin, ja ykkösmaksimin perusteella testasimme tietyllä painolla kaksi apuliikettä. Yksikään kurssilainen ei suoriutunut apuliikkeistä "puhtaasti", tai siis kaikista 8 toistosta jotka oli tavoite suorittaa. Eli harjoitusfilosofia on se, että jossei liikeradat ole täysin puhtaat, kyseistä liikettä ei tehdä, esimerkiksi apuliikkeissä piti tehdä tietyllä painolla 8 puhdasta toistoa, jos tekniikka petti, ilmoitettiin suorittajalle "OK that's it", eli toistoja ei todellakaan väännetty hampaat irvessä loppuun tekniikasta piittaamatta.
Minulta testattiin leuanvedot vastaotteella, ja 1RM oli kehonpaino + 13,5kg, olin ihan tyytyväinen, koska en ole treeneissä vielä koskaan käyttänyt lisäpainoja leukoja vedellessä. "Pikkuliikkeinä" testattiin trap-3 ja kiertäjät käsipainolla polveen nojaten, jotka siis feilasin.

Kurssipäivän lopuksi käytiin vielä sitä, miten testitulosten perusteella muokataan/laaditaan harjoitusohjelma, jolla saadaan yläkroppa balanssiin. Teoriatunnin jälkeen kurssi olikin ohi, ja tunnelma oli melko naatti, oppiminen ei ole helppoa! Kurssin vetäjät oli ihan huippuja; Andre, John ja Derek. Kaikenkaikkiaan siis myös PICP1 oli loistava kokemus, tää nyt ei varmasti yllättänyt ;).

Anne, Andre ja Emma

Anne oli ihan innoissaan salin voimistelumahdollisuuksista;


Maanantaina kello soitti kukonlaulun aikaan, ja taksikin saapui ajoissa, huristeltiin kentälle ja check-in:n jälkeen olikin aikaa kierrellä muutamat putikiit ja nautiskella kupposet kahveeta. Charles piti Biosigulla niin hyvän puheen kahvinjuonnin hyödyistä, että taidan ottaa tuon paheen takaisin aamurutiineihin! Paluumatka tehtiin Riikan kautta, jossa ei ehditty oikeastaan muuta kuin siirtyä seuraavalle lennolle. Suomeen saavuttiin keskipäivän tienoilla, haikea mieli oli siitä että kurssit oli käyty, mutta kotioven avatessa oli ihan hyvät fiilikset, ah omat rakkat rutiinit, heh.

Dieetti suijui matkatessa ihan naurettavan mutkattomasti, oikeastaan oli helpompaa kun oli irrallaan normaalista ympäristöstä, ja oli paljon muuta ohjelmaa ja ajateltavaa. Ruokapuoli pelasi hienosti, kun on vaaka messissä niin kaikke pelaa, ja paikka jossa pääsee valmistamaan ruokaa, edes ajoittain. PICP:llehän valmistettiin lihat lähtöiltana, ja säilytettiin niitä respan jääkaapissa (iso ja painava jätesäkillinen lihaa herätti hilpeyttä muutamaan otteeseen..). Monet eivät olleet varautuneet yhtä hyvin, ja Anne lahjoittikin ylimääräisiä kananmuniaan muille kurssilaisille. Vihannekset ja hedelmät säilyivätkin ihan hyvin hotelllihuoneessa. Salitreenit hoitui myös täysin mutkitta, kiitos Padeian ja Idrott Husenin loistavien puitteiden, molempia saleja saimme kaiken kukkuraksi käyttää ilmaiseksi!

Padeia Gym
Nyt on sitten pari loistavaa koulutusta takataskussa, ja työt starttaa Täysillä Fitness Expon kisojen jälkeen! :)

Kotosalla alkuviikko on mennyt hujauksessa treenien ja muiden asioiden hoitamisen parissa. Keskivikkoon saakka treenailin normaalisti, ja loppuviikko mennäänkin sitten kevyesti viimeistellen. Nyt päässä pyörii vain hoidettavien juttujen lista, huh! Viime hetki paras hetki myös kisaviikolla? :D
Huomenna aamulla ensin hieman väriä, sitten juna alle ja Lappeenrantaa, sitten alkaakin ihka ensimmäinen kisakoitos olla oikeasti käsillä!


Emma

tiistai 14. syyskuuta 2010

Köpiksen terveiset

Sunnuntai 5.9. BS1, Day 1.


Sunnuntaina nähtiin sitten muutkin kurssin osaanottajat saavuttuamme Padeialle kello 10 aamulla. Opetusta on jokaisena päivänä 10-18, noin puolen tunnin välein viitisen minuuttia paussia, yksi puolentoista tunnin ruokatauko. Oppilaita on yhteensä noin kolmisenkymmentä, Briteistä, Saksasta, Australiasta, Espanjasta.. joitakin mainitakseni.

Ensimmäiseksi perinteisesti jokainen kertoi nimensä, vapaamuotoisesti miksi on koulutuksessa ja monesko kurssi on kyseessä, jotkut olivat BS kurssilla jo muistaakseni neljättä kertaa.

Kuten odottaa saattoi, tietoa tuli jo ensimmäisenä päivänä kroppa kaupalla. Manuaalit olivat jääneet matkalle, mutta meille luvattiin ne muutaman päivän sisällä. Kuten Charleskin mainitsi, manuaalinen uupuminen on ehkäpä pelkästään hyvä juttu, kaikki huomio tulee siis kiinnitettyä itse opetukseen eikä painettuun infoon, jonka kyllä saamme mukaamme tulevaisuuden varalle joka tapauksessa. Ensimmäisenä päivänä käytiin läpi BS:n insuliini protokollaa. Mittausharjoitukset aloitettiin myös heti ensimmäisestä päivästä lähtien, leuan ja posken pisteiden mittaamisella, ”it's hard but it's simple!”.

Kuvassa Padeia gymin ympäristöä, kuva napattu aurinkoisen ruoka-tauon aikana.

Insuliiniprotokollan yhteydessä käytiin läpi kalaöljy juttuja (mm. tasapainottaa insun heittelyitä), vedenjuonnin tärkeyttä (riittävä määrä pitää kortisolin kurissa → paino kurissa), proteiinin saannin tärkeyttä (lisää lihasta → enemmän kulutusta), kuitujen saannin turvaamista, lisäravinteita insuliini protokollaan, optimaalinen treenaustapa (Cardio makes you fat. It's fucks your thyroid balance. Cardio on the treatmill makes you even fatter), treenin jälkeistä ravitsemusta. Jokaiseen väliin tuli todella paljon juttua myös aiheen vierestä, varsinkin kun kurssilaiset heitti väliin omia kysymyksiään. Jokainen aihe oli todella mielenkiintoinen ja aika kului yllättävän nopeasti. Charles evästi meitä sillä tosiasialla että jos opettaja on todella hyvä, oppilaat muistaa opetuksesta 10% tuntien jälkeen, ja näin tosiaan taisi tapahtua...
Hostellille palattuamme kyllä huomasi miten uuvuttavaa tuollaisen tiedon vastaanottaminen on loppujen lopuksi, tarkkaavaisuutta vaaditaan vielä enemmän kun opetus on tietenkin vieraalla kielellä. Onneksi mulla on Anne-sanakirja vieressä kiperiin tilanteisiin. :)

Hostellin guest kitchen on kyllä loistava näyteikkuna taas siihen millä ******* ihmiset itseään ravitsevat.. no sopii reissun henkeen; omanlaisensa opetustilanne tuokin. Illalla super-magnesium combo naamariin ja hyvät unet oli taattu, we love MetaRelax.
Maanantai 6.9. BS1, Day 2.

Maanantai oli itselläni tuplatreenipäivä; ensimmäinen treeni, yläkropan vetävät, aamulla kahdeksalta ennen kurssin alkamista, ja seuraava (yläkropan työntävät) puolentoista tunnin ruokatauon aikana. Aamulla salilla oli treenaamassa muitakin kurssilaisia, kello 7-8 salilla on ohjattu crossfit treeni jonka jälkeen saamme vapaasti käyttää tiloja omiin harjoituksiimme. Treeni meni mukavasti, hyvissä tunnelmissa. Loppuaerobisen suoritin kävelemällä korttelin ympäri, nauttien aamuauringosta ja super-hienoista vanhoista rakennuksista. Olen itse selkeästi aamuisin parhaimmillani, herään ilman kelloa noin puoli kuuden maissa valmiina päivän askareisiin hyvillä mielin. Iltapäivätreenit ovat olleet melko haastavia, ja siksi veikkaan että tuplatreenipäivinä toisen treenin tekeminen jo heti ruokatauolla on parempi tapa kuin illalla kurssien jälkeen muutenkin väsyneenä. Ja ainakin tänään se toimi! Muutama muukin kurssilainen hyödynsi ruokatauon mahdollistaman treeniajankohdan.

Kahden treenin jälkeen pysyin mielestäni yllättävän virkeänä koko opetuksen ajan eikä ”pohjat” iskeneet missään vaiheessa. Luonnollisen rytmini mukaan alan kaivata sänkyyn siinä 8-9 maissa, ja tuohon aikaan yleensä menenkin jo nukkumaan. Onnistuneesti rytmitetty päivä siis.

Opetuspäivään kuului taas mittaamisharjoituksia, tällä kertaa vuorossa rinta ja ojentaja. Charles mittaa meidät kaikki kurssilaiset, aakkosjärjestyksessä noin kahdeksan oppilaan päivävauhdilla. Huomenna on Annen mittauspäivä, minä joko huomenna tai ylihuomenna, todella mielenkiintoista saada Charlesin mittaustulokset ja arvio. BS protokollista vuorossa oli Kortisoli, jota ennen Charles läpikävi perusteellisesti D3-vitamiinia. Muistaakseni hän mainitsi että noin 5 vuotta sitten D:tä ei mainittu koko BS ohjelmassa, mutta siitä on tullut nyt tutkimuksen hot topic ja tutkittua dataa ilmestyy aiheesta räjähdysmäisesti. D3 vaikuttaa/auttaa melkeinpä kaikkiin kehon toimintoihin ja ongelmiin. Charles kävi myös läpi optimaalisia kehon rasvaprosentteja urheilijoilla, ja tokaisi mm. että ”fat weightlifters are just lazy.” ;D Kortisoli sekä insuliini protokollissa on molemmissa noussut vahvasti esille magnesiumin rooli ja tärkeys lisäravinteena. Noin 100% urheiljoista kärsii huonoista magnesium arvoista. Gluteiinin haittavaikutukset ovat nousseet myös esille todella monessa asiayhteydessä, milloinkohan yhteiskunta herää, ja hyväksyy gluteiinin massiiviset ja vakavat sivu vaikutukset?

Toinen kurssipäivä tarjoili vähintäänkin yhtä paljon uutta infoa kuin ensimmäinen, ja tahti tuskimpa ainakaan hidastuu. Fiilikset ovat olleet mahtavat! Salilla on loistavaa treenailla, kaikki sujuu siis edelleen hyvin. Huonetoverimme kohteliaasti kysyivät haluammeko lähteä juomaan kaupungille, arvatkaapa oliko halukkaita lähtijöitä? ;)
Fitness Bunnies @ Padeia!

Tiistai 7.9. BS1, Day 3.

Nukuin ma-ti yön todella epätavallisenkin sikeästi ja hyvin, wau! En ollut kuullut yhtään kun kämppiksemme on palanneet rilluttelemasta ja uusi kämppiskin oli ilmestynyt yön aikana, heh. Aamulla guest kitchenille pakkaamaan ja punnaamaan eväät, ja toki syömään aamupala. Charles on painottanut opetuksessaan että se, mitä aamulla pistää ensimmäisenä suuhunsa laittaa (ruokaa toivottavasti..) määrää sen miten kroppa käyttäytyy loppupäivän. Puoli kahdeksan aikaan olin Padeialla, ja odottelin taas ohjatun tunnin päättymistä, joten jäi kerrankin aikaa suht hyville alku lämmittelyille; dynaamista venyttelyä, pumppaavia sarjoja ja kevyttä (pehmeähköllä putkella) putkirullaamista. Ensimmäinen treeni oli etureidet, ja seuraava treeni ruoka-tauolla oli takareidet, pohkeet ja vatsa. Hieman voimat loppui kakkostreenin loppupuolella, mutta se nyt ei ole ihmekkään?

Pukuhuoneen suihkun saa laittaa ainakin kymmentä minuuttia aiemmin juoksuttamaan vettä ennen kuin se lämpenee, joten siinä välissä onkin hyvää aikaa hoitaa aina ruokaileminen. Todella ympäristöystävällistä, arvostan ehkä liikaa pitkiä kuumia suihkuja.. pukuhuoneen sisustuksessa ei ole turhia muuten hienosteltu. ;)


Kolmannen päivän mittauspisteinä oli insuliini pisteet, eli yläselän ja kylkien pisteet, joiden mittaamisharjoituksilla päivä aloitettiin, nuo mittaamisharjoitukset ovat todella hyödyllisiä, huomaa miten rutiinia alkaa heti saada kun mittaa useamman henkilön peräjälkeen. Loppupäivä käytiin läpi estrogeeni ja androgeeni protokollia. Päivän aikana saimme mahdollisuuden kokeilla injektoivaa estrogeeni detofixigaatiota (en tiedä miten sen paremmin muotoilisi..), melkein jokainen luokkalaisilta olivat halukkaita ”rokotettavaksi”, included two girls from FI ;) pistos laitettiin kylkeen, ja jos kropassa on paljon puhdistettavaa estrogeenia, ilmentyy voimakkaita pahoinvoinnin tunteita seuraavana päivänä, yksi luokkalaisemme tosin sai oireita jo iltapäivän aikana, me olemme vielä hyvissä voimissa, saa nähdä miten käy! Onkohan puolet luokasta huomenna toipilaana?
Pääsimme molemmat myös tänään Charlesin mittaukseen, mikä oli huippua! Itselläni ensimmäinen huolenaihe on estrogeeni, eli takareiden piste on ”pahin”, samoin kuin Kaisan tehdessä mittauksen jokin aika sitten, jolloin otin käyttöön Poliquin sarjan DIM:n ja calcium d-glutaraatin, joista olen kovasti tykännyt, ne mm. selkeästi tasapainottaa mielialoja. Juuri puhuttiin Annen kanssa että täysin puolueettomasti; kaikki Poliquin sarjan tuotteet ovat olleet todella hyviä ja vaikutukset ovat tuntuneet jo melko lyhyen ajan sisällä. Näin se vaan on, vaikka me nyt olemme tavallaan jo puolueellisia, mutta tuskimpa petyt jos jotakin päädyt kokeilemaan. :)

Kurssitoverimme on ihan huippuporukkaa, todella mukavia ja jokainen jonka kanssa olen jutellut on kovasti tsempannut kisajutuissa, ja ovat olleet myös kovin kiinnostuneita siitä milloin kisa on, ja kyselleet miten treenailen jne. Treenit salilla ovat kuulemma näyttäneet kovilta, hyvä niin, se on mukavaa tietysti kuulla!
Toivotaan että ensi yönä saan nauttia taas kunnon sikeistä, en tosiaan herännyt edellisyönä kuin kerran vessaan, tosin Charlesin mukaan sekin on jo huonon nukkujan merkki... but I'm happy! Kurssi on siis ollut tähän mennessä jo super-antoisa, ja päivät menevät todella nopeasti. Ihanaa saada opiskella juuri tällä kurssilla!
-Emma

lauantai 11. syyskuuta 2010

All kuud in CPH!



Keskiviikko 7.9.2010 & Torstai 8.9.2010, BS1 Day 4-5

Aika meni käsittämättömän nopeasti Biosigu kurssilla! Ti-ke yönä oli vaikeuksia nukahtaa, ja pysyä unessa koko yö, levotonta menoa siis. Seuraavana päivänä kyseltiin oliko muilla kurssilaisilla samoja ongelmia pistoksen jälkeen, ja jokaisella joka otti tuon maksaa detoxoivan pistoksen oli ollut uniongelmia seuraavana yönä. Pistos sisälsi paljon B12-vitamiinia, jonka vaikutus on ”high energy”.

Saimme mahdollisuuden uusia pistoksen seuraavana päivänä, eli keskiviikkona, melkein jokainen otti toisenkin pistoksen, torstaina oli vielä mahdollisuus ottaa kolmas (suurempi hyöty kun ottaa useamman), ja taisipa tuon kolmannenkin ottaa jokainen, easy money, BS hullut haluaa kokeilla kaikkea! Pistoksia jakava lääkäri kertoi että yleensä toisen pistoksen jälkeen tulee selkeämpiä oireita, ja niin se olikin. Toisen ja kolmannen jälkeen huomasi selkeästi että nyt tulee kaikkea normaalia enemmän ulos..

Loputkin kurssipäivämme sisälsivät tietysti mittausharjoituksia, ja mittamisen myös kaikki pisteet putkeen toisiltamme. Viimeisenä kurssipäivänä Charles kävi kaikkien mittaustulokset läpi luokan edessä, kertoi mitä protokollaa suosittelee ja antoi muutos kehotuksia ym. Sanomattakin selvää että tuo oli hyvin antoisaa, ja muiden tulosten läpikäynti oli myös todella opettavaista. Minulta Charles kysyi heti olenko ollut joskus lihava, koska mittaustulosten perusteella hän sanoi ”OK this person should be fat, but she's done right things with her diet”. Eli ruokavaliovalinnat, kiristely ym on parantanut luontaista hormoni profiilia mm. parempaan insuliiniherkkyyteen. Eli Charlesin mukaan minun olisi todella helppoa olla lihava, kenempä ei? ;)

Ykköspriorisoinnin kohde olisi kuitenkin nyt se estrogeeni, jonka mittauspiste antoi minulle korkeimman tuloksen. Eli kisadieetin jälkeen Charles suositteli estrogeeni-detoxia. Minulla oli siis takareiden mittauspiste korkea, eli takareiden poimu korreloi lähinnä ”What you've take in”, eli ympäristöstä tulevaa estrogeeniä → esimerkiksi juoma- ja peseytymisvedestä, muovipulloista ja kipoista, ruuasta, kemikaaleista ym! Nuo ovat asioita mihin jokaisen meidän tulisi herätä, kurssilla Charles mainitsi että mm. rintasyöpä on nykypäivänä niin yleinen juuri siksi, että saamme ympäristöstämme ihan liikaa estrogeenia kroppaamme. Rintasyöpää on raportoitu jo miehilläkin, mutta ensimmäisen kerran muistaakseni vasta 5v sitten..

Viimeinen päivä eli torstai sisälsi omalla treenirintamallani 60 minuutin kävelylenkin (cardio makes you fat!) ja yläkropan vetävien salijumpan. Päätin mennä aamulla kävelemään, vihdoinkin pääsin hieman paremmin tutustumaan ympäristöön. En tiedä yhtään kaupunginosan nimeä jossa käppäilin, mutta se oli sellaista mukavan boheemia aluetta, vanhoja rakennuksia, muutamia uudempia, pieniä mukulakivikatuja, paljon graffiteja.. vähän kuin kotona mutta rakennuksen täällä on hieman erityylisiä. Ruokatauolla tein puntin, ja se olikin sitä myöden viimeinen treeni Padeialla, snif. Loisto treenipaikka jos satut matkustamaan Köpikseen! :)


Iltapäivällä sitten hyvästeltiin kurssikaverit, moni toivotti paljon tsemppiä kisoihin ja jatkoon yleensäkin. Paljon muutenkin porukka kyseli mihin kisoihin olen menossa, missä ne pidetään ja miten jakselen. Loistotyyppejä kaikki!! Kuulimme myös PICP kurssin pitäjältä Andrelta, että seuraavassa lokaatiossamme, eli paikassa jossa PICP kurssi pidettäisiin, ei ole ole kauppaa mailla eikä halmeilla, eli ”bring our own foods..”. Joten kaupasta hakemaan kilo kaupalla lihaa ynnä muuta ”naposteltavaa” ja quest kitchenin pannut kuumiksi. Itse valmistin puolitoista kiloa kanaa ja 700g jauhelihaa messiin, tiedossa oli sentään jääkaappimahdollisuus. Pakkasimme tavarat huoneessa kasaan (n.500 kiloa per tyttö), otimme taksin alle ja saavuimme illan jo pimennyttyä ”Idrott Husen”:lle, erittäin väsyneinä ja stressaantuneina kaikesta pakkaamisesta.


Huoneemme tosin osoittautui todelliseksi lukaaliksi hostellin jälkeen (joka ei kylläkään ollut  mikään kauhutalo, don't get me wrong), olisitte kuulleet onnelliset huokailut, kävimme myös kurkkaamassa käytössämme olevaa alakerran salia ja se oli perfetto', ja huonekortilla käytössä 24h, samassa rakennuksessa itse hotellin kanssa, eli matka huoneestamme salille vie noin kolmisen minuuttia! Kyseessä siis on todella iso urheilu kompleksi (huoneen seinän kokoisesti ikkunasta on näkymä noin 7:lle jalkapallokentälle..), johon kuuluu harjoitus- ja seminaaritiloja, saleja, areena ym, en edes tiedä mitä kaikkea täältä voisikaan löytyä! Mahtava paikka.

Perjantai 10.9.2010, PICP Level 1, Day 1.

Takaisin opiskelun makuun pääsimme heti perjantai aamuna, kun PICP kurssi starttasi. Kurssin opettajina toimii John, Derek ja BS:lläkin ollut Andrew, todella mukavia ja rentoja jokainen. Biosignature on siis rasvaprosentti mittaamista ja sen perusteella määriteltävää kehon hormoniprofiilin ”tutkimista” ja muuttamista (parempaan), menetelmästä hyötyy painonpudottajat ja urheilijat, oikeastaan kuka tahansa joka haluaa optimoida kehonsa toimintaa jotakin tiettyä ”goalia” varten (parempaa suorituskykyä, rasvanpolttoa ym.). PICP on taas kuntosaliharjoittelua, eli paljon tekniikka, ohjelmasuunnittelu ym. juttua, ei ravintotietoutta (no ehkä pintaraapaisuna saattaa jotakin tulla sivulauseessa).

PICP:n ensimmäinen päivä sisälsi paljon teoriaa, ja vielä lisää teoriaa, sekä salilla käytiin läpi yläkropan maksimiykkösten testaustapoja, joka ei suinkaan ole mitenkään yksinkertaista puuhaa! ;) Uutta oppia ja vinkkejä tuli tonneittain, kuten arvata ja odottaa saattaa.

Päivän opetusrupeaman jälkeen olimme Annen kanssa hyvinkin valmista kauraa. Itse olin tehnyt tuplatreeneinä jalat, aamulla etureidet, ja lunch breikillä takareidet, pohkeet ja vatsat. Hotellin salilla oli ihan mahtava treenata, hyvät laitteet ja ympäristön vaihtelu virkistää aina treenejä, kunhan ympäristönmuutos on askel positiivisempaan suuntaan normaali olosuhteista, mikä todellinen onnenpotku että molempien kurssien lokaatioissa on ollut hyvä sali, ja ne ovat olleet käytössämme Erittäin joustavasti!

Perjantaina myös tankkailin, ja oli mielenkiintoista huomata ettei kroppa kerännyt nesteitä itseensä läheskään niin paljon kuin aiempina viikkoina, kiitän tästäkin niitä maksadetox -piikkejä, kroppa nähtävästi jotenkin käsittelee ruuan nopeammin tai jotakin..

Lauantai 11.9.2010, PICP Level 1, Day 2.

Tämäkin aamu alkoi treenillä, joka oli yläkropan työntävät. En malttanut olla kokeilematta heti erilaisia tempoja sarjoissa, joita perjantaina opiskelimme. Todella hyvä treeni, edelleen hyvällä salilla :). Opetuspäivän alkoi ”luokassa”, josta tosin siirryimme hyvin nopeasti salin puolelle. Kävimme läpi lisää liikkeitä, ja sitten harjoittelimme ryhmissä liikeratojen ohjaamista sekä ykkösmaksimin testaamista, Anne vaihtoi tämän jälkeen virallisesti voimannostoon. ;) Onko Anne penkkipaita jo tilattuna?!

Lounastauolla Team Finland suuntasi hotellin paloportaisiin tekemään intervallia, itselläni se oli 20 minuuttia pitkä, tai lyhyt, miten vaan! Nopeaa, tehokasta, hiki tuli, suihkuun! Ja takaisin opetuksen pariin.

Loppupäivä salilla meni ns. apuliikkeitä opiskellessa, olin ryhmässä jota veti Andrew, ja käytännössä siis käytiin kymmennittäin erilaisia yläkropan liikkeitä läpi, jotka ensin näytettiin, kerrottiin faktoja ja vinkkejä, ja joitakin pääsimme itsekkin harjoittelemaan.
Tämänkin päivän opetusrupeama ja kaksi treeniä ottivat ihan hyvin voimille! Huomenna jo viimeinen PICP päivä, time flyes! Oppia mm. omaankin treenin on tullut todella paljon. Vaikka PICP jutut pohjautuu lähinnä voiman rakentamiseen (if u are stronger, u are better no matter what u do), ja Andrewn sanoin ”Bodybuilders are they own breed”, niin kyllä tällaisessa visuaalisessa lajissa on tärkeää ettei olkapäät ole esimerkiksi liian eteen kääntyneet (kuten allekirjoittaneella) jne, ja kyllähän lihaksen rakentajakin voimasta hyötyy, ehdottomasti! ”Expect if it's bodybuilder..” ;)


Huomenna luvassa varmasti tiivis ja antoisa kurssipäivä, odotan esimerksi lihashuolto ja venyttelyvinkkejä paljon! Huomenna myös testataan maksimiykkösiä, jaiks!



Eli kaikki hyvin täällä, sairaan hyvä fiilis ja draivi! :)


-Emma