Girls just wanna have life, laugh, and yes, muscles.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Kiitollisuutta kysymyksistä

CP:n blogiin päivittyi hyvä teksti unesta, siitä idea jakaa tämä yksinkertainen kysymyspatteri teillekkin, ideana olisi siis vastailla näihin kysymyksiin jokaisena iltana. Näin simppeliä se on:


1. Mitä mukavaa teit jollekkin tänään?

2. Mitä mukavaa joku teki sinulle tänään?

3. Mitä minä opin tänään?



-Emma

...Ja tästä 1:50 eteenpäin!!



keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

"what is actually real in all of this is the desire to 'feel"

Löysimpä hyviä tekstinpätkiä, peräisin Scott Abelin kynästä, tässä täysin erotettuna alkuperäisistä yhteyksistään, uppoaa kaikille joita kiinnostaa nämä "mielen kiekurat" :).

"I’ve seen competitors/extreme dieters who are thin or lean only a few weeks per year, and then they torture themselves mentally and emotionally by believing their starved selves are their real selves. For many of these types of individuals, food becomes the enemy because it is now directly tied to body image and nothing else. Food becomes a right/wrong, or good/bad- absolute. Therefore so does the way the person feels about herself. Food is the enemy that becomes this thing to fight against, rail against, fear, and understand and conquer. And yet it’s this exact mentality that only further feeds and fuels the food/eating issues. And food instruments, weight scales, food scales etc. now are part of the ammunition used on the self-judgment of good or bad, in the war being waged against yourself in the feeling brain – sometimes described aptly as “the battlefield of the mind” in regards to food issues. But common sense tells anyone that you don’t really need to weigh yourself to know if you are sticking to your healthy eating regimen or not. This process becomes a vicious emotional battle where what you eat, eats you up as well. And as I have said often, even if you are not acting on your food impulses behaviourally - if food and eating and resisting both occupy your mind constantly, then you still have food/eating issues. The act of eating or not eating just separates the type of the food/eating disorder is all. "

"food becomes the enemy because it is now directly tied to body image and nothing else." - Mietit jotakin ruoka-ainetta, mietitkö sinäkin miltä se saa sinut näyttämään? sen sijasta että miettisit miten se saa sinut toimimaan; kokemaan, näkemään, ajattelemaan, jaksamaan. Melko suppeaa eikö? Pahimmassa tapauksessa kyse voi olla jostakin todella terveellisestä, ravinteikkaasta ruuasta, olet vain tehnyt siitä itsellesi vihollisen. Ruokaan on paljon helpompi fokusoitua positiivisesti, kun sen liittää enemmänkin suoritus -yhteyksiin, kuin vain ja ainoastaan fyysiseen olomuotoosi liittyviin yhteyksiin; fyysisen suorituskyvyn parantuminen kun yleensä näkyy positiivisesti myös siinä ulkokuoressa, ja kyllä, snadi turhamaisuus on myös sallittua :). Ravinnon yhdistäminen ennenkaikkea urheilusuorituksen parantamiseen muuttaa omaa näkökantaani ruokailuun paljon terveemmäksi.

"food instruments, weight scales, food scales etc. now are part of the ammunition used on the self-judgment of good or bad, in the war being waged against yourself in the feeling brain – sometimes described aptly as “the battlefield of the mind” in regards to food issues. But common sense tells anyone that you don’t really need to weigh yourself to know if you are sticking to your healthy eating regimen or not." - Kaikenlaiset vaa'at varmasti toimivat, näyttäväthän ne aina jonkun lukeman. Ne ovat kuitenkin kovin yksipuolisia ja epäluotettavia seurantatyökaluja, ne eivät todellakaan kerro koko totuutta. Eritoten niistä kehittää helposti musta-valkoisen mittarin omalle kelpoisuudellen jos on yhtään taipuvaisuutta itse-kriittisyyteen, vääränlaiseen sellaiseen. Paljon tärkeämpää on 100% luottamus siihen mitä itse tekee ja miten valitsee, tiedän tekeväni parhaita mahdollisia valintoja juuri tämän hetkiseen tietomäärääni ja valitsemis mahdollisuuksiini nähden - kuin aamuisin vaa'alle astuminen ja sormet ristissä toivoen ettei eilen syöty karkkipussi näy aamupainossa.. halooo :).

"Even excesses themsevles can take on drug-like intensity. 'feeling bad' can become a mode of comfort, simply because it has become familiar, and it is less scary than feeling vulnerable (binge eating nervosa). Using food can at the same time serve as a means to self-induglence, self-nurturing, and self-pinushment with the emotional familiarity to want to feel bad - all at the same time. And yet what is actually real in all of this is the desire to 'feel'. This is why these issues can be so difficult to treat. Thet are multifaceted. So often, the food/eating issue confuses all of these emotional needs into one single mood state that requires relief (usually numbing pain) What is required from a treatment standpoint is separating all these feelings from each other and then addressing them. This is the true emotional housecleaning that must be done. It's about removing emotional clutter. Then labeling and feeling emotions becomes easier, with no guilt and shame attachment. At this point -only then are the perceived food/eating issues weakened substantially."

Menneinä kuukausina olen lukenut melko paljon tällaista pään parannus tekstiä juuri ruoka ja kehosuhteisiin ja -yhteyksiin liittyen, ja jokainen rivi ja yleensäkin ajatuksien läpikäyminen on kannattanut, olo on jo paljon stabiilimpi näiden asioiden suhteen sekä itseluottamus kasvanut jo piirun verran paremmaksi, paljon käyttökelpoisia ajatuksia on siis tarttunut korvien väliin. :)


-Emma

Ps. Tästä loppukesän treenimusa! ;)






sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Erilainen, samanlainen, omanlainen?

Pyrin ajattelemaan kokonaisuutta, en erottelemaan elämäni osasia täysin omiin lokeroihinsa. Hahmotan päässäni kokonaisuutta; Mitä on "Emma-fitness"? Pysyvyyttä, draivia, flowta, hymyä, rentoutta, avointa mieltä. =)


Mitä nyt tarkoitan (taas) kropan toiminnalla? Konkreettisesti tässä kohtaa sitä että rasva% lähtisi alenemaan, eli kehon toiminta tasapainoittumaan ja tervehtymään jne. Ajatuksen tasolla hyvää, säteilevää fiilistä. Oman työni, sekä ystävieni kautta olen oppinut täysin uusia katsantakantoja näihin asioihin; perinteisellä dieetillä oleminen ei ole enää ainut peruskallioni, vähintään yhtä tärkeää osaa esittää muunmuassa hyvä ja valoisa mieli, ovatko ne sitten automaattisesti eri elämänvaiheissa esiintyvät asiat? eivät varmasti, nyt haluan vain maksimoida onnistumiseni molemmissa. =)

Varmasti hieman arveluttavasti ja epätasapainoisesti toimivan voivan kehon voi "pakottaa" fyysisesti kadehdittavaan kuntoon, mutta miten pysyviä tällaiset muutokset ovat? Enkä nyt tarkoita vain fyysistä olemusta. Ihmisten geenit ovat muistaakseni vähintäänkin 90%:sti samankaltaisia, mutta siitä huolimatta mentaalisesti erot ovat huomattavasti suurempia, koemme asiat hyvinkin eri tavoilla, psyykkinen stressinsietokyky on hyvin eriävää yksilöiden välillä, ja sitä kautta myös fyysinen toimintakapasiteettimme, myös matkan varrella tapahtuneet asiat tekevät meistä hyvinkin erilaisia toiminta-kokonaisuuksia; siinä missä toisen suolisto on kestänyt loistavasti kaiken sinne päätyneen aineksen, on toisen suolisto irti-sanoutunut funktioistaan aikoja sitten, tällaisia ihmisiä ei voida asettaa aivan samoille viivoille esimerkiksi rasvanpoltto vinkkelistä, kuten ei säärinluunsa murtanutta maratoonaria ja täysin terveen luuston omaavaa urheilijaakaan.

Minun päämääränä on toteuttaa tätä elämäntapaani, siis elämääni, yleensäkin omalla tyylilläni joka on tukku lainauksista ja yhdistelmä muiden jo-keksimistä palasista, jotka sitten jostain syystä minunkin mieleeni istahtaa ja sitä ihastuttaa, toivottavasti joukkoon liittyy myös omien hoksottimien tuotoksia enenevissä määrin. =) Kokoilen näistä kaikista oman kokonaisuuteni. Tämä asia minun tulisi muistaa, ja toivottavasti sinunkin, ihan päivittäin: turha kerätä pahaa mieltä siitä etten nyt tallaa jo muiden raivaamia polkuja, tai koe kiinnostusta lähteä automaattisesti kulkemaan niitä kohden, vaan haluan tutkiskella muitakin vaihtoehtoja.

"What you don't let begin, can never end."
Keinoina kehonkoostuksen muutosta toivovalle voi olla tiukat miinuskalori-uskonnot ja ruokavaa'alla punnitut kurkunpalaset, ja ne toimivat - yhtä hyvin osalle meistä ovat vähintään yhtä toimivina keinoina ovat valoisa mielentila ja toimiva itseluottamus, ei väkisin pusertaminen bambi ajovaloissa -ilmeellä. Koen tällä hetkellä tarvitsevani hyvin paljon kipeämmän viimeiseksi mainittuja! =) Fokukseni pysyy aidon intohimoisesti puhtaan ravinnon piirissä, kun en tuijottele turhan fanaattisesti syömiäni kaloreita (paniikissa), vaan keskityn tavoitteitani tukeviin ruoka-aineisiin. Jos homma ei näillä tavoilla toimi halutusti, niin sitten pitää ottaa taas tuulta purjeisiin muualta. Tässä tullaan taas siihen, miten yksilöllisesti koemme ja olemme menneisyydessä kokeneet asiat, niiden pohjalta täytyy lähteä hakemaan muutoksia tähän, ja seuraaviin päiviin.

Toivon että tästä tekstistä pystyit poimimaan joitakin uusia ajatuksien palasia. Miltä näyttää sun "fitness"? =)

Emma




(kuvat: weheartit.com)

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Food Detective

Kunnes pääsen tekemään kunnon labrakokeet suolistoni kunnosta, päätin testata Food Detective kotitestin, tehtiin työporukalla nämä tiimipäivässämme, Tytti-hoitsu teki reiän mun sormeen ja veri laitettiin alustalle "kehitteen" kanssa. Sitten odoteltiin n. 20 min ja tehtiin vielä erinäisiä litku-toimenpiteitä. Lopputuloksena testilevyyn ilmestyy merkit jonka mukaan rastitaan tuollaiseen pahvikorttiin ne omat osumat.

Nyt on sitten jotakin suuntaa-antavaa, jonka pohjalta muodostuu syöminkit, helpottavaa :). Ruoka-aine yliherkkyyksistä näkyy olevan jo jonkinverran yleistä keskustelua tietyissä piireissä, ja ne näyttäisivät olevan erittäin yleisiä. Kouluttajani Charles Poliquin näkee yliherkkyydet erittäin suurena jarruttavana tekijänä monien urheilijoiden kehityksessä, suorituskyvyssä näkyy kaikki näin massiiviset kehon stressitekijät, varsinkin jos ko. ruoka-aineille herkistytään jatkuvasti, pahimmassa tapauksessa muutaman tunnin välein..

-Emma
Ps. Jos kiinnostaa hankkia tuollainen Food Detective itselle, niin laitteleppa mailia!