Olisiko mahdollista irrottautua näistä 8 tunnin työpäivistä? Kuolenko rahanpuutteeseen ja jos niin miten nopeasti? Olenko hullu miksi ajattelen näin? Miksi en vaan voi olla tyytyväinen että mulla on työ? Meneekö harrastus mönkään? Onko mulla varaa syödä??!
Minä olen noita ajatuksia pyöritellyt erittäin monesti, kuten varmasti säkin? Ja niin tuli päivä, jolloin aika oli vihdoin kypsä. Irtiotto, HULLU. Luottamus siihen että saan kyllä osa-aika duunia jostakin ennen kuin rahat loppuu totaalisesti, kyllä selviän, alan elää, ainakin vähän enemmän.
Katsotaan onko tämä tyttö lavalla ilman biksuja, vähennänkö kaloreita siitä syystä ettei ole ruokaan rahaa ja kisatukkakin pitää itse vääntää. Ainakin mulla on nyt enemmän aikaa, ja jaksamista nähdä kaikki kivat asiat mun ympärillä. Noin 24 h on kulunut Mun irtiotosta ja vielä ei kaduta!! katsotaan milloin ensimmäinen paniikkiteksti ilmestyy tänne. :)
Tänään olen kävellyt aamuauringossa salille, poseerannut, tehnyt lihashuoltoa, syönyt rauhassa eväitä, maannut kalliolla, nukkunut päiväunet, istunut rantakalliolla ja kahvilassa sekä pyöräillyt ympäri Helsinkiä kaverin kanssa, katsellut body dokkaria, hikoillut sairaasti kuntonyrkkeillen...
Hei, tee säkin jotain elämälläs!
-E
6 kommenttia:
Hyvä Emma! Toivottavasti kohta tullaan perässä ;)
Näitä sun juttuja on muutenkin ollut tosi kiva lukea. Odotan innolla jo syksyä ja sun huippukuntoa :)
Kysy meiän Satua tekee sun kisahiukset. ;)
Ihana postaus taas, Emma! Tuli oikein hyvä mieli. Kyllä elämä kantaa... :) - Anne
Wautsi mitä kannustuksia, ootte itse ihania :) ollaan kaikki ihania jee jee :) heh. Toivottavasti voin omalla esimerkillä kannustaa mahdollisimman monia muitakin omille poluille!
Sun pitää ruveta tekemään sellaista työtä johon on intohimo. Emmasta tulee aivan huippu traineri ja ravintoneuvoja. Tuollaisella anatumuksella ja vartalolla kelpaisi sellaista työtä tehdäkin! :)
-Teemu-
PÖÖ! Sitä mä tässä vähän niinkuin etsin ja odotan ja mietiskelen :)!
Lähetä kommentti