"Olet nyt sitä mitä teit aikaisemmin ja sinusta tulee se, minkä teet nyt."

Lähde: http://www.orkugifs.com/en/

Lähde: www.fbcoverstreet.com

Lötköpötkö "treenin" jälkeen ylläolevat lainaukset ovat paikallaan. Onneksi oli kuitenkin hyvää seuraa salilla, Maarit :).
Lomaillessa on tullut keksittyä hauskoja treenivirityksiä; avustettuja leuanvetoja palotikkaissa, pystypunnerrusta ja kulmasoutuja koivutukilla ja pomppuja.

Kuvia viime kesän pihajumpasta:

- Emma :)

Don't be the Body Police

"Concern yourself with yourself. Lead by example. Keep your negative thoughts about others to yourself and try to change your thinking. Focus your energy on doing positive things for yourself.   Don't be the Body Police. Don't be the Health Police. And don't be the Food Police."
Lähde.

Taas hyvää pointtia, koskaan ei voi tietää mitä toisen kehossa, mielessä tai elämässä tapahtuu tai on tapahtumatta (!!).. Itse en ole suoranaisesti keneltäkään mitään ikävää kuullut päin naamaa, mutta aina löytyy idiootteja jotka ovat arvostelemassa muita päällepäin näkyvän kunnon perusteella. Think about it.. (ja kyllä, itsekkin tähän arvosteluun ja poliisin toimiin sortuneena liian usein) "Focus your energy on doing positive things for yourself"  lisäisin vielä: and others, <3.

- Emma :)

Tarpeettomia rajoja

Kirjoittelin hieman ajatuksiani toimintamalleista, uskosta ja luottamuksesta, ja taas vähän fitness kiikareista.. Asialähteiksi kokosin ajatuksia urheilijoilta.

Jotkut vannovat loppuun asti vietyjen avustettujen pakkotoistojen nimeen ja toiset pitävät tätä lihaskasvun ehkäisevänä harjoittelumuotona ja muistavat lopettaa sarjansa muutamaa toistoa ennen uupumusta.

Uimari Eetu Karvosen blogista: "Asioiden mittaaminen usein johtaa uimarien mielikuvituksen rajoittamiseen jossa uusien asioiden kokeilu ja kehon kuuntelu jää välistä kun tavoitteena on enää ainoastaan saavuttaa mahdollisimman hyvä aika tai tietty vetomäärä jne.. Mielestäni uinnin päätarkoitus olisi kuitenkin löytää keinoja nopeampaan etenemiseen ja kehittää kykyä arvioida omaa tekemistään yksilöllisesti."

Tästä asiasta ollaan yksimielisiä: tärkeintä on rasittaa lihas maksimaalisesti (ainakin jossakin vaiheessa harjoitusjaksoa) ja sen jälkeen palautua siitä hyvin. Tarvitaanko tähän joka viikko progressiivisesti lisääntyvät sarjamäärät tarkoin määritellyissä liikkeissä? ja lepoviikko/jakso vain joka viides viikko? Toki on henkilöitä joita mitat ja määreet motivoivat, mutta toiset tallaisivat mieluusti fiilispohjalta (muttei välinpitämättömästi).

Sanna Eloranta kirjoittaa: "Ylitreenaamista on vaikea tunnistaa, koska toisen keho voi ajautua negatiiviseen väsymystilaan jo kolmella treenillä viikossa toisen kestäessä yli seitsemän treeniä... Omasta kokemuksestani voin sanoa iän ja ylirasituksen opettaneen. Viisi vuotta sitten kuvittelin kehoni kestävän mitä vaan. Jos olin väsynyt pieksin itseni kahvilla, kofeiinitableteilla ja tahdonvoimalla eteenpäin. Treenin väliin jättäminen tai keskeyttäminen oli heikkoutta. Tein parhaani ja ”kaiken oikein”, silti en saavuttanut haluamiani tuloksia. ... todennäköisin treenikehityksen hidastaja on liika yrittäminen. Jatkuva kontrolli hukuttaa alleen kehon viestit siitä mitä se oikeasti tarvitsee. "

Voiko kehittyä fiilistelemällä? voiko kehittyä ottamalla päivän kerrallaan? voiko kehittyä poikkeamalla ohjeista (omista tai muiden) tai joustamalla suunnitelmista? voiko kehittyä tekemällä asiat nyt eri tavalla kuin aikaisemmin jolloin kehityin? Onko tarkoitus toimia kuin kone annetuilla ohjeilla? Yllä Eetu sanoo "Mielestäni uinnin päätarkoitus olisi kuitenkin löytää keinoja nopeampaan etenemiseen ja kehittää kykyä arvioida omaa tekemistään yksilöllisesti".

Miten suuri on omavastuu omien tuntemusten kuuntelusta? Voiko omiin tuntemuksiin luottaa?



Lisää Eetulta: "Nyt onneksi jo tajuan että urheilussa ei ole kyse siitä kuka pystyy elämään kaikista kurinalaisimmin ja uhraamaan eniten elämässään vaan siitä kuka on ensimmäisenä maalissa. Jos teet tiukkoja suunnitelmia siitä kuinka kauden tulisi edetä, kuinka sinun tulisi nukkua, mitä tulisi syödä ja pidät niitä absoluuttisen tärkeinä menestyksellesi tulet väkisinkin epäonnistumaan ainakin jossain ennalta tehdyssä suunnitelmassa. Tämä huojuttaa itsevarmuuttasi."

Ravinto, kehityksen kulmakiviä. Sopiiko kaikille samankaltainen lähestymistapa? Olitpa laskettavissa urheilijoihin tai harrastat kehittyäksesi: Onko joka ikinen kilokalori vaikkapa vihanneksista laskettava excel taulukkoon jotta rasva palaa tai/ja liha kasvaa? Onko tomaatti suurin vihollisemme?

Fitnessin ympärillä on paljon mustavalkoista ajatusmaailmaa, Jonna Vuori kirjoittaa virkistäviä näkökulmia omasta kisaan valmistumisestaan: "Tällä dietillä olen toteuttanut vapaampaa syömiskulttuuria, joka on käytännössä näkynyt niin, etten laske kaloreihin mukaan salaattia enkä kurkkua. Punnitsen omenat silmämääräisesti ja esim. polttariviikonlopulle mökille otin mukaan ruokia vain osan proteiineista. Hiilarit söin silmämääräisesti, laskeskelin päässäni suunilleen. Söin myös ABC:lla. Spontaanius ja vapaampi tapa sopii ehdottomasti tähän elämäntilanteeseen ja jos se on kuntoa heikentävä, niin antaa olla. Elämä ei ole niin grammalleen.."

Ja myöhemmässä tekstissään minusta hienosti antaa kisaamiselle tarkoituksen: "Haluan näyttää, että diettimatkan voi taivaltaa niin monella tapaa -ja siltikin olla kunnossa. Haluan jakaa sen ilon ja onnistumisen lavalta käsin."

Jos joskus vielä itse kisaan, tahdon pystyä kirjoittamaan saman lauseen kuin Jonna tuossa yllä.

Myös nämä Jonnan tekstit kannattaa lukaista siitä millaista fitness lajin harrastaminen on oman elämän ohella ala- ja ylämäkineen ja parhaimmillaan: osa 1: http://positiivinensyke.blogspot.fi/2012/06/syvemmalta.html , osa 2: http://positiivinensyke.blogspot.fi/2012/06/tahan-paivaan.html.

Ajattelen että usko omaan tekemiseen on pitkälti kaiken A ja O. Sekä pidemmällä tähtäimellä tuntemusten kuuntelu. Ensimmäisenä mainittu usko on varmasti se helpompi saavuttaa, ja kehonkuuntelu sitten muodostuu kun päätä on kopauteltu seiniin jokunen vuosi.

Ihmisistä puhuttaessa lisäisin vielä sen, että olemme muuttuva kokonaisuus, se ajatus/toiminta mikä toimi viime syksynä ei välttämättä ole nyt oikea lähestymistapa, eli uskoon ja kuunteluun voisi lisätä vielä joustavuuden.

Roxie Beckless on hienosti kiteyttänyt ja sopipaa hyvin tämän tekstin lopetukseksi:

"you DON’T HAVE TO KILL YOURSELF TO COMPETE. Competing should be about taking things to the next level, but doing so in a way that you can admit “yes, it is a challenge” but at the same time it’s not a game of misery. Always listen to your body and watch it closely (even when working with a coach or trainer). At the end of the day it is your health and sanity on the line, and your idea about stepping on stage has always been because you thought it would be a fun challenge. Always remember that."


Siinäpä aika toimiva paketti!

- Emma


Pics:
1.
http://myjourneythroughthickandthin.files.wordpress.com/2012/04/are-you-happy.jpg
2.
http://fc06.deviantart.net/fs32/i/2008/224/c/2/Male_muscle_artsketch_by_MightyKnightBR.jpg
3.
http://southernadventuress.files.wordpress.com/2011/06/tumblr_ktwbl0attn1qa6s1zo1_1280.jpg
4.
http://s3-ak.buzzfed.com/static/imagebuzz/web04/2011/10/2/9/bulldogs-pure-joy-28215-1317561399-3.jpg