"kuinka saisin rikki kookospähkinän.."

Niin kuin Emman aiemmassa postauksessa mainitsi niin todellakin täytys olla itselleen armollinen ja olla useammin tyytyväinen antamaansa panokseen.. Ensimmäinen oikeasti kovempi viikko treenien ja ruokavalion suhteen on takana ja voimavarat ei meinaa riittää edes muuttolaatikoiden purkamiseen saati moniin muihin suurempaa suoritusta vaativampiin tehtäviin, jotka eivät siis liity dieettiin. Kaikki treenithän suorittaa sata lasissa vaikka löysempikin tahti joskus riittäisi tai olisi suotavampaakin. Vasta tänään (sunnuntaina), kun hiilaria on tankkattu koneeseen kunnolla, on jaksanut hyllytellä vaatteita jätesäkeistä (;D). Vaatteita, joiden käyttö on kaiken lisäksi mahdollista vasta kuukausien päässä (jos paino järkevästi nousee). Miksi siis edes vaivautua.. Tuttua ja "turvallista" työtäkin sais täällä päässä tehdä koulun ohella ennemmän kuin on itsellä resursseja eli aikaani supistan taas monella tunnilla...Pitääkin muistutella itselleen, ettei kukaan vaadi yhtään enempää multa kuin mitä jaksan tehdä. Elämästä siis pitää nauttiakin ja dieetistä kaikkine sen kokemusta rikastavien puolineen. En haluaisi ajatella, että dieetti olisi este joillekin asioille..tietenkin se sitoo ajan käyttöäni ja energiavarojani, mutta se ei saa estää elämästä nauttimista. Eihän koko touhussa ole mitään järkeä jos hommasta ei osa ottaa iloja irti.. Pelkkää iloa tämä ei toki ole, mutta henkinen koulu ja oppi oman kehon toimintaan on enemmän kuin mielenkiintoista. Ei siis ahdistavaa (vaikka se ahdistus turhan usein mielessä vieraileekin). Aika on yksi käsite, mitä minun tulisi oppia priorisoimaan. Kauppareissut kun tuntuvat lohkaisevan ison palan ajasta.. kerran viikossa suoritetut ostokset säästäis aikaa ja vaivaa roimasti. Olen nimittäin lähes joka päivä käynyt kaupassa ja saanut aikaani kulumaan jokaista ostosta ja tavaraa tutkien noin 1-1,5 h ja se on tämän kaiken muun keskellä aivan liikaa!

Ruoat kun koostuvat nyt lähinnä proteiinista ja rasvasta olen kokeillut vähän erilaisia ruokia,pakostakin.. Näin viime viikolla ohittamattoman tarjouksen kookospähkinästä ja ostinkin PIENEN pähkäilyn jälkeen itselleni kaksi kookosta..lauantaina sitten päätin sisällyttää sitä ateriaani, mutta millä se pähkinä sitten hajotetaan..ok..porakonetta en edes puuseppänä omista, mutta kirveen kylläkin..:D loput voittekin arvata..Empä sitä kapistusta, pienenpää käsikirvestä, ennen ole mihinkään tarvinnut, mutta nyt se on päässyt käyttöön:D
Se pähkinän arvon laskeminen olikin sitten monimutkaisempaa enkä ole varma pääsinkö optimaaliseen tulokseen pähkäilystäni huolimatta, mutta syötävän arvoista se oli kuitenkin..ehkä sen ruuan makuarvoa nostaa vielä sen haasteellinen saatavuus:D

Nyt iltaisin on ehdottoman tärkeää saada ajatukset rauhoittumaan, jolloin tietokone ei todellakaan saa olla päällä. Olenkin lukenut koulun ja oman mielenkiinnon vuoksi sisustuslehtiä ja tietty tätä body-skeneä edustavia lehtiä. Eivätpä oikein rauhoita nekään kun laittavat vaan aivoissa suoritusvaihteen päälle kun miettii mitä pitäis tehä koulua ja harrastusta ajatellen ja siinä sitä taas ollaankin. Rauhoittumisesta siis kaukana. Lainasinkin Mihaly Csikszentmihalyin (Helppo lausua) Flow- elämän virta kirjan. En sen vuoksi, että olisin kadottanut elämäniloni vaan siksi, että olisi mukava oivaltaa keinoja, jolla kaiken kiireen keskellä, jonka on itselleen haalinut, osaisi ottaa siitä mahdollisimman paljon iloa irti. ILMAN STRESSIÄ! Ja mikäs sen mukavempi tapa iltaisin kuin nukahtaa pienessä flow-tilassa:)

Oivaltakaamme siis onni, silloin kun kaikki sujuu paremmin!

Loppuun vielä yksi kuva,jonka löysin viikonloppuna tavaroita syynätessä..Sori Emma etten kysyny lupaa..toivottavasti Piritallakaan ei oo mitään tätä vastaan:) Hyvän mielen saattaa siis saada jo yhdestä kuvasta:D Tunnistakaa siis kuvasta kaksi hyvin Flow-tilassa olevaa juhlijaa, jotka tätä nykyä kirjoittaa jossain jotain blogia.

*M*