Kisaaminen on kivaa!

Meikillä vaiko ei?!

Heipsan, tässä tulee pieni kertomus tämän viikonlopun kisareissustamme Lappeenrantaan!

Aurinkoiset

Kilpailupaikalle Lappeenrantaan saavuttiin Perjantai iltapäivästä, enenmmän tai vähemmän konstikkaasti kiitos VR:n ("Venaile Rauhassa") laitevian. Minä juutuin valmentajani Utin kanssa jonnekin never heard Herralan pelloille pariksi tunniksi, ja aikataulusta jäätiin "hieman" jälkeen, Lahdesta pääsimme onneksi Classicci poikien kyydissä jatkamaan matkaa henkilöautolla, kuitenkin reissuun tuhraantui yhteensä seitsemisen tuntia.. Maarit pääsi loppujen lopuksi Kuopiosta hotellille suht suunnitellussa aikataulussa, vaikka taisi sielläkin olla jännät paikat junien kanssa. Perjantai ilta meni laitellessa värejä, kauppareissulla ja tietenkin kilpailijakokouksessa poiketessa. Yövyimme eri huoneissa omien huoltajiemme kanssa, mutta muutamilla tekstareilla vaihdeltiin fiiliksiä illan , olotila oli nuutunut eikä jaksanut rampata edes tuota yhden kerroksen väliä toisen huoneelle. Nukkumaanmeno venyi myöhäiseksi, kun värikerrosten välissä piti odottaa muutama tunti ennen seuraavaan värirundia.

Lekottelu enne kisaa

Punasella mennään!

Aamu alkoi hotelliaamiaisella, muttei suinkaan millään täydellä kattauksella, vaan valmentajan valvovan silmän alla oli "lupa" puurokauhalliseen, muutamaan kananmunaan ja pariin vesimeloni slaissiin. Toki omaan eväskippoon kerättiin herkkuja odottamaan iltaa, jolloin kisan jälkeen oli luvassa täysin vapaata mättämistä loppuilta. Moilasen Arja saapui huoltamaan Maarittia, ja aamu jatkui ahkeralla maalaamisella, Kirjosen Maaretin loihtimilla meikeillä ja hiustenlaitolla.

 Hotellihuoneen luovutus oli kello yhdeltä, jonka jälkeen siirryttiin kisapaikalle. Rauhallisesta nurkkauksesta löytyi loistava paikka laittaa maaten, ja jalat ylös! Valmentajat heilutteli jalkoja jottei nesteet ainakaan enää pahemmin paukahtaisi niihin ennen kisaa. Kello kahdelta siirryttiin takahuoneeseen liimailemaan bikineitä kohdalleen, levittelemään poseerausöljyjä ja loppujen lopuksi hieman ennen lavalle meno hetkeä pumppailtiin verta lihoihin. Jännitys tiivistyi kyllä huomattavasti kun pääsi takahuoneeseen ja lavadebyytti alkoi olla oikeasti käsillä.

Huippufiiliksissä bäkkärillä!

Naisten classic bodybuilding naiset olivat ensimmäisenä vuorossa. Meitä oli kokonaiset kolme kilpailijaa; Minna Vento, Maarit ja Minä. Meidät pyydettiin lähemmäs ovea numerojärjestyksessä odottamaan lupaa astella lavalle, jännitti paljon! Mutta toisaalta oli todella hyvä ja odottava fiilis.

Team Maarit ja Aikku

Team Emma ja Hulkki

Ensimmäinen kierros oli hujauksessa ohi, paikkoja vaihdeltiin kerran eli kaksi kierrosta pakollisia poseerausasentoja käytiin läpi. Oli kivaa olla vihdoinkin lavalla ja yritti parhaansa  mukaan muistaa jokaisen poseerauksen yksityiskohtia, joita Onneksi on harjoiteltu jo koko dieetin ajan. Takaisin takahuoneeseen, pikku viilauksia stailiin ja kauhea pulina päällä siitä miten oli mennyt. Olimme ainoat naiset takahuoneessa classicci miesten ja kehonrakentajien kanssa. Tunnelma oli kaikenkaikkiaan hyvä bäkkärillä! Melko nopeasti miehetkin saivat ensimmäiset kierroksensa setvittyä ja ei aikaakaan kun taas oltiin jonossa matkalla lavalle ja toiselle kierrokselle. Fiilis oli hieman rennompi, mutta toki syke oli pilvissä hetket ennen käskyä marssia lavalle.

Toinen kierros sisälsi vain kerran pakolliset joiden jälkeen oli posedown, joka tuli ihan puuntakaa, se oli jotenkin päässyt unohtumaan kaiken muun ohella, heh. No jotain siellä tuli improvisoitua, ei mitään hajua mitä mutta toivottavasti meno oli jotenkin siedettävän näköistä! Sitten lavan taakse jännittämään vapaaohjelmasta suoriutumista...! Maarit meni ensimmäisenä tekemään vaparinsa ja kuulin lavan taakse että yleisö lähti todella hyvin messiin musiikin päästessä vauhtiin, loistavaa! Minna meni lavalle ennen minua, sydän rinnassa hakaten odottelin omaa vuoroa. Muistin kuin muistinkin ohjelmani. Palaute meille molemmille oli se että ottakaa aikanne ja pysykää poseerauksissa hieman pidempään, tuota on toki jo harjoituksissa käyty läpi mutta endorfiinien ollessa katossa saattai tuollaiset pikkujutut jäädä huomiotta :).

Vaparivideotkin löytyi jo netistä, suuret suuret kiitokset! :)

Viimeiseksi oli vuorossa palkintojen jako meidän kolmen kesken, minä olin kolmas, Maarit toinen ja Minna vei potin, onneksi olkoon ;)! Lavalta lähdettyämme otettiin vielä muutamat kuvat classicci tyttöjen kesken.  Meno oli todella hyvä ja jotenkin huojentunut suorituksen ollessa ohi. Päässä pyöri vaan ajatus että hitto vie, nyt siellä lavalla on sitten käyty, ja samalla oli todella iloinen että vielä on Expon kilpailu tulossa, ja on aikaa ja mahdollisuus korjata mokat joita tuli tehtyä.

Oma kuntoni oli nesteinen ja toki rasvaa voi aina polttaa ;) Maarit oli saanut kuntonsa oikein mukavan rapsakaksi, ja mun mielestä Maaritin lookki oli ihan mahtava!! Oma meikki+kampaus oli sitä mitä lähdin hakemaan, mutta olen mielissäni siitä että Expoon saadaan käyttöön kampaaja eikä tarvitse itse vääntää hiuksia! Esiintyminen oli kaiken kaikkiaan oikein hauskaa, ja se toivottavasti näkyi!

Classikki tytsyt

Emma, Mara ja Maarit

Maarit naaaatiskelee

Kotimatkalle ei onneksi tarvinnut lähteä junalla, vaan Aikkulin kyydissä. Matkalla oli varsin rento meininki, minä ja Maarit mätettiin ruokaa naamariin takapenkillä minkä pystyimme! Syöminen jatkui Helsingissä, Maaritkin tuli tänne mun luokse yökylään kun Kuopioon ei oikein tuntunut tuohon aikaan illasta enää pääsevän. Valvottiin myöhään yöhön mun kämpillä valmentajan ja Maaritin kanssa, syötiin ja voivoteltiin turvonnutta mahaa, heh.

Muffinsia prkl!

 Aamulla saimme onneksi nukuttua melko myöhään, ja eipä kurninut nälkä vatsanpohjassa ihan muutamaan tuntiin, ei oikeastaan koko päivänä! Molempien sunnuntai kisojen jälkeen alkoi heti treenipäivänä, nokat kohti GB:tä, Maarit teki punttitreeniä ja itse kävin juoksemassa mäkeä, joka ei muuten ollut erityisen miellyttävää eiliset safkat vatsassa! :D Elovaaran Maija oli samaan aikaan jumppaamassa ja saimme molemmat oikein käyttökelpoisia neuvoja poseerauksiin. Hetki ehdittiin vielä venytellä ennen kuin Maaritin oli aika lähteä junalle ja takaisin koto-Kuoppijjoon.

Nyt nälkäisenä kohti Expoa, työmoraali on kohdallaan ja tavoitteita asetettu, sitten vaan suoritetaan, ja vaikka pää kainalossa!!!!!!!!!!!

Ja vielä tietysti kiitokset ihan kaikille jotka on olleet, tai joutuneet olemaan, mukana tässä! Sanat ei riitä kiitollisuudesta, ihan huipputyyppejä <3!

-Emma