Päivien viemää

Mielenkiinnolla saa seurata tuota Emmalla meneillään olevan kurssin etemistä. Itse taistelen kortisolitasojen kanssa täällä pohjoisessa. Aika kuluu nopeasti, mikä on todella mukavaa, mutta siitä piilee myös asian varjopuoli. Epäilykset omasta kunnosta sun muusta askarruttavat melkoisesti, mutta ihmekös tuo.. Koska sitä omaan kuntoonsa olisi tyytyväinen? Ongelmaksi on osoittautunut nuo nestettä keräävät jalat, joista olen muutamaan otteeseen ehtinytkin jo mainita. Toisaalta kovat stressitasot, jotka valitettavan usein minulle nousee, aiheuttaa kropassa pelottavankin paljon hallaa. Onneksi olen saanut konsultointia tuolta kaukaa, minkä pitäisi tuoda helpotusta ongelmaan. Monen asian yhdistäminen tuntuu välillä turhankin haastavalta. Treenit hoidetaan. Ne kun on pakko hoitaa ja niiden tekemisestä nauttii, jollain sairaalla tavalla myös lihaskunto-intervalleista;) Kouluhommat tulee painettua lähes villasella, mikä ei omalle luonteelle sovi. Kaikki kun täytys tehdä mahdollisimman hyvin. Joten se SUOPEUS itseään kohtaan olis taas muistettava.

...

Muutaman päivän on taas ylläoleva teksti hautunut täällä uumenissa ja pään sisällä ja kropassa ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Niinkuin estrogeenitäytteisellä naisella kuuluukin:D Kroppa on sen verran herkitynyt tuolle jalkojen ylirasitukselle töissä, joten päätin luopua töiden suhteen ennen Lappeenrannan kisoja ja päätös helpotti oloa kummasti vaikka opiskelijana tuolle ylimääräiselle rahalle on käyttöä ,mutta onneksi sitä on oppinut arvostamaan muutakin kuin tuota maallista mammonaa.

Koska kroppa on ajautunut epätasapaino tilaan, on asian parantamiseksi tehtykin jotain. Eli tuplatreenit vaihtuvat jo nyt kevyempään, yhteen, treeniin päivässä. Nyt siis ainakin unelle pitäisi jäädä enemmän aikaa. Hyvä niin, sillä aika pienillä unimäärillä tässä on töiden, koulun ja tuplatreenien vuoksi mentykin. Tarvitseeko tuo kaikki kirjoittaa tänne asti ymmärtääkseen, että tuo yhdistelmä ei toimi. Varsinkaan näin stressiherkällä ihmisellä kuin minä. Ilmeisesti. Suomalainen perusasenne: pitää jaksaa vaikka hampaat irvessä, ei ihan kulje fyysisen ja henkisen jaksamisen kanssa käsi kädessä. Ainakaan minulla, mutta jotenkin tuo ajatusmaailma on minuunkin iskostunut. Eipä ihme, että tässä maassa voidaankin sekä henkisesti että huonosti.Asiaa siis kärjistämättä. Töissä sitten seuraan lisäksi kertakäyttökulttuuria ja epäterveellisen ruuan ajautumisista ihmisten kehoihin sivusta..Mikä siis taistelee omaa ajatusmaailmaani vastaan. Kaiken kaikkiaan ympäröivä maailma on joskus turhankin rankkaa seurattava. Eli siis ajatusten vieminen kaikesta tuosta pois on varmasti paikallaan, joten hiljennynkin seuraavan rastiin jääneen koulutehtävän pariin:D

Tänään sitten hankin mielelle hyvää oloa..Uudet BDA:n collarit ja tukisukat!
Yksi raivostuttavimmista asioista mihin olen muuten viime aikoina törmännyt on mm. joidenkin erikoisliikkeiden myyjien erittäin suppeaan tietämykseen myymiään tuotteita kohtaan. Tukisukkia ostaessa myyjä tuskin oli edes törmännyt tuotteisiin ikinä...huoh.. moni on varmaan törmännyt vastaaviin tilanteisiin ehkä toisen asian tiimoilta, mutta kuitenkin. Onneksi kuulemani ja lukemani jutut kyseistä tuotetta koskien riitti selvittämään millaiset sukat ovat hyvät. Hyvän mieltä sain tänään myös kuntosalilta 900g edestä kun salin omistaja sponsoroi pientä opiskelijaa. Kiitos seppo!:D

Loppuun sunnuntailta kuntokuvaa...tästä on paino tullut tosin KOHTUULLISESTI ylöspäin;b
Teksti saattaa hieman toistella itseään. Pahoittelut siitä, mutta siirryn nyt muiden juoksevien asiaoiden pariin!

*M*