posing posing!!

ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... Nyt muutaman päivän on ehtinyt sulattelemaan noita sunnuntain kevyitä välipaloja ja ajatusta siitä, että piakkoin siellä ollaan taas line upissa seisomassa... Niinkuin Emma jo aikaisemin mainitsi niin on kyllä todella dieetistä otettu hyödyt irti eli kisakokemuksia saa kerralla yhden sijasta kolme. Aina plussaa:)

Henkistä kanttia on pikku hiljaa joutunut itseltään kysymään enemmän ja enemmän. Treenien osalta en koe mitenkään tätä loppuvaihetta raskaaksi. Päinvastoin. Kun treeniä on vähemmän kuin ennen ja ruokaakin edes siedettävä määrä, miettii miten mitään edistystä voi tapahtua ilman sitä armotonta menovaihdetta, mikä on ollut päällä viimeiset..öö..23 viikkoa. Ehkä lepo ja aika onkin pääkopalle ja kropalle se, mikä tässä tilanteessa auttaa saavuttamaan sen lopullisen silauksen..Sen näkee sitten. Omalle päälle on ainakin ollut eilen ensimmäisen kerran vaikeeta olla laiska ja tyytyä siihen, ettei rankkoja tuplatreenien päiviä ole. "Oliskohan pitänyt kuitenkin tehä vähän extraa vai jos söis pikkusen vähemmän..!?!?" Kummallisia ajatuksia sitä tosiaan pyörittelee päässään, mutta toistaiseks järki kolkuttelee vielä takaraivossa. Säästelempä siis niitä pieniä lihoja mitä on monta kiloa kortisolin takia menetetty..kenties.. ja jätetään se crossari rauhaan niille, jotka kokevat sitä tarvitsevansa..CARBIO MAKES YOU FAT. Poseerausharkat infrapunasaunalla kruunaten tekee myöskin ihmeitä:) ja kuka voi stressata siitä, että pääsee helpolla.. Minä:D Noi stessitasojen korkealla pitäminen on jotenkin juurtuneen mun päähän...Eilisen päivän aikana tuo stressitila keräsi taas hyvät nesteet kroppaan. Rauhoittavat puhelinkeskustelut, Emmun kanssa viestittely (kuinka toinen vähintään yhtä kovilla oleva pystyy edes toista tukemaaan;D) ja piirrettyjen seuraaminen ennen nukkumaan menoa laski tasoja melkoisesti ja yöllä syvän unen sijaan juoksinkin vessassa koko yön tyhjentelemässä noita nesteitä. Aamupainokin oli sen mukainen. Jos tässä vaiheessa ei ala kropan toimintojaan ymmärtämään niin ei koskaan:D

Fysiikan esittäminen vaatii paljon töitä ja poseeraaminen tuntuukin olevan edelleen yksi kompastuskivistä.. Vaikka olen kuvitellut harjoitelleeni hyvin, kertoo kuvat muuta. Nyt onkin syytä hyödyntää energiavaroja ja lihaksia pullisteluun kun tuota rasvaa ei kuulemma tarvitse suuremmin tiristellä. Itse en tuota allekirjoita, mutta olenkin viimeinen ihminen sanomaan mitään omasta kunnosta:D

Ympärillä todella on dieetin aikana ollut niin mahtavia ihmisiä, että niiden kiittämiseen täytyy pitää erikeen Jutta Urpilaisen-tyylinen puhe (tajuskohan kukaan ton jutun hauskuutta..) Mutta mainittakoo nyt rakkahat luokkatoverit, jotka luuli/(toivoi) dieettini päättyneen ja olivat maanantaina vastassa ihanan lahjan kera...Kuka tuollaisesta edes liikuttuu!??! Olin sanaton ja kyynelehdin taas kuin mikäkin pms-oireellinen estrogeenihirviö:D hetken aikaa saa toffeet pysytellä rasiassaan ja rasia pois silmistä ennen kun syön noi kaikki..KERRALLA :D Kortti motivoi töllön päällä jatkamaan tätä lähes ikuisuudelta tuntuvaa seikkailua:) Kiitos!!!

Yksin olo on dieetillä ihanaa ja kammottavaa..siksi esim kämppiksen seurasta on ollut erityisen paljon iloa (tosin hän on joutunut dietin aikana mm värien levittäjän rooliin, jalkojen heiluttelijaksi, auttamaan selän kuorimisessa ja höyläämiseen jnejne.) Tämäkin viikonloppu sujuu seurallisissa merkeissä kun äiti ja sisko saapuu seurakseni Venaile Rauhassa- yhtiön saattelemana (koskakohan mahtaavat vaan olla perillä kun keli on varmaan taas yllättänyt kaikki..raiteetkin;)). Anyway mukavaa!!

Täällä on muuten jo hiiiirmusen kylmä ja luntakin jo!!! Ei oo eteläisen ihmisen paikka;)

*M*