Moi, muistatko mua?

Hei (rakas) blogi, en ole unohtanut sua, ottanut vain hieman lomaa (melkein olin unohtanut salasananikin tänne bloggeriin). Jutusteltiin tuossa aamulla noin kello 6 Maaritin kanssa kun Martsu teki lähtöä takaisin Kuopioon, että kuinka ikävä tätä bloggailua on, molemmat vetoaa tukevasti kameran puuttumiseen, ja onhan se totta, tylsää bloggailla ilman uusia kuvia. Toisaalta itsetuntokin on niin pilvissä tällä hetkellä ettei omaa olemusta tee mieli tallentaa yhteenkään otokseen; todella turhaa marinaa kyllä, olen samaa mieltä, joten ei jatketa samalla valituslinjalla jota mun viimeisimmät tekstit täällä ovat olleet, jaetaan mieluummin positiivisuutta ja pelastetaan pieni pala maailmaa.

Pahasti kirpaisi katsoa totuutta silmiin, ja heittää hyvästit vuoden 2011 kisalavoille, tähän väliin "ei mennyt niinkuin Strömsössä" tai joku muu yhtä kulahtanut lausahdus olisi paikallaan, "-ei kahta ilman kolmatta (vaniljia fudgea)". Mutta nyt on vakaampi olo jo siitä että ollaan taas tutuilla turvallisilla raiteilla, ja nokka kohti valoa, fyysisillä kevään merkeilläkin on tässä valonpilkahduksessa varmasti merkityksensä! ;)

Maarit oli siis luonani kyläilemässä loppuviikon, muutamat jumpat tietty tehtiin, ja käytiin Töölön sushi-buffetissa, sushi-neitsyys siis meni ja uusi addiktio on synnytetty! Nähtiin paljon tuttuja, katseltiin bodi-videoita, eli vietettiin siis oikein kivaa aikaa kokonaiset kolme päivää.

Tässä tämä pikku bloggaus tältä erää,

Old-me.

Emma