Pian on mun kevennys ohi, ja pääsen taas tositoimiin salille. Niin mukavaakin kuin toisaalta nämä kevennykset on, silti huomaan aina lopussa että kaipaan sinne punttikselle, sen oman jutun pariin. Ja toi on todella positiivinen huomio omissa fiiliksissä. Ehkä sitä on oikealla tiellä :) ja toisaalta, jos alkaisi (??!) kyllästyttään niin resepti siihenkin olisi hyvin selvä, maailmassahan voi duunailla vaikka mitä. No, mutta ei ole kyllästymistä vielä näkynyt mailla eikä halmeilla, yia! Ja tässäpä on laji jossa kilpaillakkin voi melkein tuonne elämän ehtoille, ja jos kilpaileminen ei nappaa niin omaa fysiikkaa voi silti kehittää ja hioa maailman aameniin.
Sitten vaan täysillä kohti....tulevaisuutta ;)!
-E
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti