Girls just wanna have life, laugh, and yes, muscles.

lauantai 21. elokuuta 2010

Stopppp ny!

Näin pitää itselleen todeta tätä nykyä melkoisen usein, ja tulevaisuudessa vielä useammin. Olen nimittäin tekemässä vaaaarallisen loikkauksen elämässäni, muutos on käynnissä koko ajan. Olen siis vaihtamassa ammattia, ja kuten olen aiemmissa teksteissä antanut ymmärtää että uutta tulee ja on tulossa koko ajan ja vauhdilla. Uusi ammatti on vielä siitä kinkkinen että olen sitten tavallaan yrittäjä, ilman työaikaa, eli töitähän voi painaa, vähintään mielensopukoissa, vaikka 24/7, ja mä olen todella riskiryhmässä siinä että pyörittelen asioita päässäni (kukapa ei). Onneksi sentään ympärillä on ihmisiä jotka osaa neuvoa jos ahdistus iskee (Kaisaaaa?!).

Tilanne ei ehkä ole optimaallisin (argh mikä sana, mutta niin hyödykäs!) Tällä hetkellä kaikkeen muutokseen, mutta hei, suuret muutokset ei tule ilman penaltia. Tarkoitan tällä sitä, että aivojen kapasiteetti käsitellä tietoa ja pureskella uutta asiaa vähenee viikko viikolta. Toisaalta tämä on aika hedelmällinen testiympäristö siihen, mihin kaikkeen pystyy.. lopputulosta odotellessa!

Armollisuus on ehkä se avainsana, saa ahistaa, eikä sen tarvitse mennä sekunnissa ohi, muttei sen saa myöskään antaa synkistää kaikkia oikeasti positiivisia ja valoisia asioita joita on meneillään/tulossa!

Tänään on pari jumppaa ollut ohjelmassa, aamulla työntäviä painojen parissa aka punttailua, ja illalla sitten kuntonyrkkeilyä omatoimisesti. Salin jälkeen sain jopa tollasen hymyn puristettua naamalle, ja noinkin taidokkaan pose-asennon, iski nimittäin viimeisten sarjojen aikana aika pysähtynyt olo... :)



It's a beautiful dayyyyy raikaa mun kämppään tällä hetkellä, taitaa olla joku U2 keikka lähettyvillä..

-E

2 kommenttia:

Kaisa Jaakkola kirjoitti...

Hyvä siitä tulee Emma - nimittäin ihan kaikesta! Täältä päästä on kaikki sormet ja varpaat pystyssä sinulle. Emme odota että opit kaiken tarvittavan tässä lyhyessä ajassa ennen kisoja :) Nyt keskityt siihen, mikä on kaikista tärkeintä, ja se on kisan hoitaminen kunnolla. Lue sen verran kuin tuntuu hyvältä ja luota siihen, että kaikki tulee omalla ajallaan. Sulla on hyvä tiimi ympärillä, eikä tässä kilpailla siitä kuka ehtii lukemaan isoimman pion tai tietää eniten.

Jokainen matka alkaa ensimmäisestä askeleesta... ei painetta, ei stressiä, rennosti vaan! :)

emr kirjoitti...

Aww, tää niin helpotti oloa Kaisa =) nyt ei tosiaan auta kuin ottaa hetki kerrallaan ja mennä tilanteen ehdoilla. Onneksi te olette olleet koko ajan tietoisia mun aivokapasiteetin vähenemisen tasosta syksyä kohden, ja olette kyllä ihan super kannustavia ja tukevia (ei siis pläskejä hhehe!). Sanoinkuvaamaton onnenpotku päästä tällaiseen tiimiin, en löydä sanoja <3..

Tosiaan vaatimukset itselle ja jaksamiskyvylle/toiveille on korkealla, ja niin pitääkin. Koitan nyt vaan entistä enempi maustaa näitä ajatuksia realismilla. Wau pystyinpä hienoon sananparteen!

Mutta vielä lopuksi, nöyrä kiitos.

T. Kooma-Emma87