180510

Odottamattomat esteet joita kohtaamme

Eilen tullessani kotiin huomasin ettei liesi toimi, míkä odottamaton este. No onneksi olen koostanut ruokavalion siten etten liettä tarvitse kuin kananmunien keittoon ja toiseksi onneksi olin niitä keittänyt kennon juuri edellis iltana. Tänä aamuna parkkeerasin pyörän salin eteen ja höyläsin innokkaasti korttia lukijaan avatakseni oven, innokkaammin ja innokkaammin, paniikissa, kettuuntuneena. Ei toiminut... olin 100 varma että magneetti on vaan  mennyt rikki. Itsestähän sitä syytä etsitään viimeisenä!

No tänään päivällä selvisi että asuin kadullani on kaasunjakelu häiriö ja salikortin toimimattomuus selvisi sillä että vuosisopimus oli umpeutunut. Eli ei mitään sen vakavempaa tällä kertaa. Mutta vielä mainittakoon että jos olisin esim. dieettiviikolla 15, ja ruokavaliossani olisi useampi ateria joka vaatisi hellan käyttöä, olisi tämä tekstin alkupuolikas ollut hieman eri tapaan sävytetty! Lihavat on vielä lepposiii.

Tänään taas havahduin ajatukseen oman fyysisen väsymyksen hyväksymisestä, ja sen erottamisesta henkisestä väsymyksestä. Iltapäivällä alkaa askel painaa, varsinkin jos aamulla on ollut treenaamassa ennen töitä, ja töissä on jaloillaan koko päivän. Kuten ehkä olette saaneet kuvan, mun vaatimus itselleni on olla positiivinen ja virkeä, ja suorastaan pelkään väsymystilaa, joka on kuitenkin täysin luonnollista, kunhan se on hetkittäistä ja sijoittuu mieluusti päivän loppupuolelle. Mietippä, miten iloinen olet jos treenin jälkeen olet hieman uupunut, se on merkki, kyllä, olet tehnyt hyvän työn, olet yleensäkin tehnyt jotakin! Ja tiedän sen etten todellakaan olisi onnellinen ilman noita väsymys fiiliksiä. Tarkoittaen juuri sitä että sillon tiedän tehneeni jotakin ja mielikin on hieman rauhallisempi. Suorituskeskeinen, minäkö?? ;)

Eli kaiken A ja O on erottaa henkinen ja fyysinen väsymys, hyväksyä fyysinen uupumus niin kauan kunhan se ei ala pahemmin vaikuttaa henkiseen puoleen, ainakaan pidemmän aikaa. Luottaa siihen että huomen aamulla aurinko nousee, maailma on taas paljon kauniimpi, jalat virkeämmät ja mieli fressimpi!

Tällä kertaa kuvia sunnuntailta, viimeinen punnitsematon ateria ja take away kermalla. kahvi maistuu nykyään (vielä) paljon paljon paremmalta kun sitä juo kerran pari viikossa, siitä hetkestä tulee merkityksellisempi.

-E

Kivakiva biisi..