Girls just wanna have life, laugh, and yes, muscles.

perjantai 31. joulukuuta 2010

Emman vuosi 2010

Jaha on taas se aika kuuk... eikun siis vuodesta, kun on itsekunkin aika vilkaista olan yli kulunutta vuotta.

Salilla Tammikuussa 2010.
Aloitetaan omaperäisesti vaikkapa Tammikuusta 2010. Tammikuussa vedin elämäni ihka ensimmäistä dieettiä. Tuolloin katse jo tiukasti suunnattuna tulevaan kisavuoteeni, ensimmäinen sekin luonnollisesti, harva se body-kisoihin on ilman dieettaamista päässyt nimittäin! Edellisen vuoden lopulla olin saanut itselleni valmentajaksi henkilön, joka oikeastaan oli minulle ainut vaihtoehto mielessäni, joten hänen suostumuksensa ohjeistamiseeni sinetöi päätökseni kisaamisesta vuonna 2010, sekä tietysti Maaritin peesaus! :)
 Välidieetillä tuli tutuksi jo tuplatreenipäivät, lämmittelyä varsinaista kisadieettiä varten. Ja mm. ikuisuudelta tuntuvat soutuintervallit. Tammikuussa tein myös yhden elämäni tähän mennessä ikimuistoisimman intervallin suksilla umpihankeen.
´
Hymyillen Helmikuussa.
Helmikuussa 2010 startattiin yhteistyö Wellmaxin kanssa. Yhteistyökumppanin löytyminen tsemppasi; vaikkei "täys-sponssi" olekaan, mutta tuntuva ale joka bodarin kulutustarvikkeista lämmittää tietenkin mieltä, varsinkin kun ko. liikkeellä on mielestäni todella hyvä valikoima ravinteita. Ja löytyipä sitä kautta uusi ystäväkin, nimeltään super-Aikku, eli Moilasen Arja! Helmikuussa teimme Kirjosen Maaretin kanssa myös reissun Maarittia tapaamaan Kuopioon. Tuolloin me molemmat olimme edelleen välidieetillä joten ajankuluksi keksimme käydä salilla! Heh, onneksi on ystäviä joille ko. aktiviteetti riittää vallan mainiosti koko päivän ohjelmistoksi. Alkuvuodesta 2010 aloin entistä enemmän perehtymään hieman normaalista bodisapuskasta poikkeaviin ravintojuttuihin, mm. viljojen ja maitotuotteiden vähentämiseen, sekä kiinnostus luomu- ja superfoodeja kohtaan kasvoi, noh kuten varmasti monella muullakin Suomalaisella noihin aikoihin. Tuohon aikaan olin myös työttömänä, ja mietiskelin paljon mitä haluaisin tehdä elämälläni, ajauduin kuitenkin taloudellisesta pakosta ns. kompromissityöhön josta kuitenkin osasin olla kiitollinen, saadessani heittää taloudelliset murheet hetkeksi pois päästäni.

Pull-overia Kuopion Gym99:llä.

Hyvinsyöneenä Maaliskuussa.
Maaliskuussa palailtiin plussa-kaloreille, ja näin jälkeenpäin ajateltuna en muista tuon ajan olleen erityisen hankalaa, kuten se on kisadieettaaamisen jälkeen ollut, olenpa maaliskuussa kirjoitellut tänne blogiin seuraavanlaisesti: "En halua menettää enää yhtäkään päivää sen kaltaisessa huonossa olossa joka järjettömästä mässäämisestä seuraa. Suhtautumista ruokaan ja näihin mässäämis asioihin pitää muuttaa, ja se vaatii duunia, omaa mieltä pitää tarkastella ja ns. kouluttaa. Vanha koira ei opi uusia temppuja, tai ainakin se ottaa aikaa. Tässä yhteiskunnassa (paska)ruokaa tuputetaan joka paikassa. Yleisessä ruokakulttuurissamme ei minimalismilla (kalorimäärissä) juhlita. Kaupat toki päättää millä hyllynsä täyttävät, mutteivat sitä mitä kannan sieltä kotiini. Aikuinen ihminen on vastuussa itse itsestään. Ja hei, onneksi järkevä ruoka on h****** hyvää, eihän tässä ole mitään menetettävää!!"
Heh, hyvä muistutus tähän hetkeen Itselleni. Maaliskuun treenit menivät painottaen heikkoja lihasryhmiä kisoja silmällä pitäen. Paino lähti välidieetin päättymisen jälkeen "itsestään" laskuun, johtuen intensiivisistä ja volyymipitoisista treeneistä sekä tietysti väheksymättä 8 tunnin päivittäistä fyysistä työskentelyä varastossa.


Omenaa, quinoaa ja KANELIA
 treenin jälkeen.

GB:llä Kultsan kisojen
viikonloppuna.
Huhtikuussa oli jo valoa näkyvissä tunnelin päässä nimittäin kevät teki tuloaan, kuten toivottavasti myös, taas, ensi vuonna tuohon aikaan! Huhtikuussa arki oli kovin työteliästä, usein palaan mielessäni tuohon arkirutiinin nyt kun tämän hetkistä tilaani voisi kuvailla vaikkapa Oloneuvoksena olemiseen siihen verrattuna, tuolloin treenasin ennen töitä jotka alkoivat aamulla kello 8 reikäleipä, ja kerrottakoon että aamulla viiden ja kuuden välillä julkisen liikenteen kulkuneuvot eivät tarjoa ainakaan liikaa valinnanvaraa. Jossakin vaiheessa kelien salliessa vaihdoin bussin pyörään jolloin pääsin lähtemään jumpalle entistä aikaisemmin ja ehdin treenata hieman löysemmällä aikataululla. Työpäivien aikana kuuntelin soittimeen lataamiani vanhoja heavy mucsle radio ja muscle girls inc. -jaksoja, joiden ansiosta sain päiväni kulumaan jokseenkin rattoisasti rutiininomaisuuden lomassa. Aatoksia huhtikuussa: "Välillä mieleen pääse negatiivinen aatos siitä että "joutuu" töissä olemaan jalkojen päällä koko päivän. Normaalin arkipäivän aikana mun ei tule tuoli asennossa vietettyä kuin ehkä korkeintaan tunti tai pari (mukaan laskettuna vapaa-aika), harvemmin tuo kaksi. Viikonloppuisin, kuten tänään kun matkustin bussissa, tilanne on luonnollisesti toinen. Ja sen kyllä tuntee heti erilaisina kipuiluina mm. lonkankoukistajissa." Kyllä sitä aina jostakin sen kiitollisuuden siemenen löytää! Ja hyvä niin. Huhtikuuhun mennessä myös ruokavalioli oli entistä enemmän muuttunut Paleo-henkiseksi. Huhtikuun loppupuolella olimme myös Maaritin kanssa katsomassa Kulttuuritalon kevään body-kisoja, tottakai, siellä katsomossa huokailtiin että tuolla lavalla sitä sitten keikutaan itse syksyllä, hui.

Viimeinen take-away kermalla
ennen dieetin alkua oli
saatava!

Toukokuussa 2010 olikin sitten se The Kisadieetti hyvässä vauhdissa ja kokopäiväinen stressi painon putoamisen takaamisesta vei melkein kaiken energian. "Projektia odottaa ja siltä on kovat odotukset, veikkaan että aika menee kokonaisuudessa nopeasti ja kohta sitä jo ihmetelläänkin jälkimainingeissa. Vaikka varmasti niitä tunnilta tuntuvia minuuttejakin tulee vietettyä kasapäin.. Vaikka eipä tämä elämä kauheasti kertaheitolla muutu kun laitetaan kiristelyt käyntiin, ihan joka päivä kuitenkin tulee joka suupala käytettyä vaa'an kautta, ei siis pitäisi pahempia shokkiefektejä tulla!"
 Kaikki oli uutta eikä ikinä tiennyt millaiset ohjeet saisi seuraavalla viikolla. Onneksi kuitenkin ohjeet tulivat taholta johon luottamus oli 100% ja ohjeiden kyseenalaistaminen 0% omalta osaltani.  Poseeraus ja vapaaohjelma treenit aloitettiin myös heti ensimmäisestä viikosta alkaen jotta lopputulos olisi syksyllä mahdollisimman esittelykelpoinen.
Toukokuussa olin myös yö-kylässä Turussa bodi-tutuilla; Maaretilla ja Markolla, käytiin mm. ikimuistoisella moottoripyöräretkellä Ruissalossa, oli niin fiiliksissä siellä pyörän kyydissä, jau!

Ojentajaa Toukokuussa 2010.

Juhannuksen korvilla.
Kesäkuussa 2010 sain, hieman yllättävän, yhteydenoton kesken erästä työpäivää. Kesken työpäivän sain tekstiviestin Jaakkolan Kaisalta joka sisälsi asian, joka antoi suuren valonväläyksen siitä että tulevaisuus mahdollisesti toisi mukanaan Minun elämäni mullistavia asioita. Muistan tuon hetken varmasti ikuisesti. Koko kuun mietin/olin miettinyt mitä teen tulevaisuudessa ja olin asettanut itselleni tavoitteeksi alkaa vihdoin tekemään työtä joka olisi antoisaa ja ruokkisi elämänlaatuani muullakin tavalla kuin taloudellisesti. Juhannuksena vietimme ikimuistoisen Juhannuksen mökillämme Maaritin ja Sadun kanssa. Ulkopuolisen silmin viikonloppu olisi varmasti näyttänyt kuolettavan tylsältä ja jopa kummalliselta, makoilimme takkatulen ääressä, välillä pitkiäkin hetkiä puhumatta toisillemme sanaakaan, kaikki omissa syvissä aatoksissamme. Ennen mökille lähtöä olimme toki käyneet salilla, mökillä teimme Maaritin kanssa mäkijuoksutreenin yhdessä sekä koukkasimme Sadun kanssa vielä Turun kautta kun heitimme Maaritin "kesäkodilleen" ja kävimme vielä treenaamassa Turussa Gym2000:lla. Kesäkuun lopussa tein jo jonkinaikaa suunnittelemani asian; irtauduin turvallisesta kokopäivä työstäni, nojasin taakse ja luotin että myötätuuli pitää pystyssä. Ajatuksiani tuolloin; "Katsotaan onko tämä tyttö lavalla ilman biksuja, vähennänkö kaloreita siitä syystä ettei ole ruokaan rahaa ja kisatukkakin pitää itse vääntää. Ainakin mulla on nyt enemmän aikaa, ja jaksamista nähdä kaikki kivat asiat mun ympärillä. Noin 24 h on kulunut Mun irtiotosta ja vielä ei kaduta!! katsotaan milloin ensimmäinen paniikkiteksti ilmestyy tänne. :) Tänään olen kävellyt aamuauringossa salille, poseerannut, tehnyt lihashuoltoa, syönyt rauhassa eväitä, maannut kalliolla, nukkunut päiväunet, istunut rantakalliolla ja kahvilassa sekä pyöräillyt ympäri Helsinkiä kaverin kanssa, katsellut body dokkaria, hikoillut sairaasti kuntonyrkkeillen..."


Intervallin huumaa Juhannuksena.


Heinäkuussa 2010.
Heinäkuussa kärsin mega-helteistä, tuskalta tuntui silloin, ja nyt taas voi talven keskellä jaaritella tai haikailla noiden aikojen perään, no eipä, olen edelleen sitä mieltä että silloin oli Liian Kuuma. Heinäkuussa hoidettiin mm. kisa-asuja kuntoon, tutustuttiin siinä samalla aivan mahtavaan persoonaan joka toimi siis biksujemme ompeljina; Kataisen Airaan, mahtava tyyppi, monta kivaa muistoa jäi kesältä kun ollaan Maaritin kanssa matkusteltu Kontulaan biksuja sovittamaan. Heinäkuussa yritin myös pitää peruskulutustani suhteellisen korkealla päiväduunin jäätyä taka-alalle, mutta useimmiten taisi laiskiainen iskeä mun ruumiiseen kun päässä kävi ajatus vaikkapa mukavasta pikku kävelylenkistä, eih laitetaan se vain helteiden piikkiin. ;) Heinäkuussa oli myös dieetin puoliväli, joka tarkoitti yhtä täysin vapaata syömispäivää, ja sitähän odotettiin kuin kuuta nousevaa! Vietettiin päivää Maaritin luona Turussa, kumpikaan ei varmasti ollut nukkunut yötäkään edeltävään viikkoon kun karjalan piirakat ja tortillat "hyppivät silmille". Edellisenä iltana sitten suunnattiin hankkimaan seuraavan päivän evästyksiä, kesti muuten tovisen se kauppareissu, kuten muutenkin normaalisti jos erehtyy alkaa kääntelmään purkkien kylkiä urakalla. Muistan kun nukuin Maaritin sohvalla ja haistoin irtokarkit sänkyyni asti kun heräilin yöllä, taidettiin molemmat nousta leppäkeihäinä sängystä ylös kun kello löi 6 aamulla, ultranopeat kuntokuvat ja ruokien kimppuun.

Elokuu 2010.
Elokuussa uusi työni Optimal Performancen riveissä oli varmistunut, mutta varsinainen työnteko oli sovittu alkavaksi vasta syksyllä kisojeni, ja kouluttautumisemme jälkeen. Syyskuussa häämöttäisi siis reissu Tanskaan Poliquinin oppiin. Oli vaikeaa, ja on vieläkin, käsittää millainen onnen kantamoinen eteen oli tullut tuollaisen tilaisuuden avautuessa Itselle, se miksi Kaisa ja Joni näkivät juuri minut tuon työtilaisuuden arvoisena! "Eilen treffasin Annea, jonka kanssa turistiin tietysti yleiset kuulumiset ja sitten vaihdettiin ajatuksia aikalailla tasan kuukauden päästä järjestettävästä Biosignature -kurssista, jonne olemme lähdössä ns. Suomen tiiminä! Olen ollut tästä mahdollisuudesta ihan, no TÖRKEÄN innoissani siitä lähtien kun sain tietää päässeeni mukaan. Nyt kuukausi ahkeraa tiedonkeruuta vielä edessä!" Tuossa välissä työskentelin tutussa fysioterapia yrityksessä toimisto-apulaisena, hyvä ettei aikaa tarvinnut tappaa kokonaan kotona koneella istuessa! Ja olen vakaasti sitä mieltä että (melkein..) kaikenlainen työkokemus on aina hyvästä. Elokuussa olin myös ketoosi-dieetillä ja se tuntui mukavalta, olotilat olivat tasaiset kun verensokeri ei pomppinut eikä edes ollut mitään hiilariannoksia joita odottaa, paitsi tietenkin viikottaisella tankkauspäivälläni. Elokuussa pääsin myös ihka-ensimmäiseen Biosignature mittaukseen vieraillessani Kaisan Helsingin tukikohdassa, Helsinki Kiropraktiikan toimitiloissa, joissa itsekkin tänä päivänä työskentelen, ja voin kertoa että puitteemme ovat todella viihtyisät, jopa idylliset! "Kaisa teki myös biosignature mittauksen mulle. Estrogeenitasot näytti hieman korkeilta ja otinkin muutaman Poliquin tuotteen testiin. Samoin olen testaillut omia vatsahappotasoja Poliquin suolahappokapseleilla, ja lyhyesti sanottuna tulokset eivät ole kovin mairittelevia, no onneksi on osaavia ihmisiä ympärillä jotka osaavat auttaa, ja siinä samassa oma osaaminen kasvaa ja niin edelleen, annetaan hyvän kiertää."

Jalat Elokuussa 2010.
Syyskuussa jännitin sitten reissaamisen ja kisadieetin yhteensovittamista. Näin jälkikäteen pitää sanoa että ko. seikat lutviintuivat kivuttomasti, vaikka esim. toisen kurssin (PICP1) hotellin/urheilukeskuksen lähimaastosta ei löytynyt ruokakauppaa eikä sen puoleen hotellihuoneestamme jääkaappia; mutta saimme säilyttää eväitämme respan jääkaapissa. Toki dieetin+matkustelun onnistumisesta pitää kiittää myös erittäin hyvää ohjeistusta jonka sain reissuun lähtiessäni sekä sen aikana! Koulutusreissumme Hämäläisen Annen kanssa oli ehdottomasti vuoteni toiseksi suurin kohokohta (kisat lasken yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi). Tutustuimme matkalla tietysti mahtaviin ihmisiin, katsos oletteko kuulleet; matkailu avartaa! Puhumattakaan tiedosta jota saimme ammentaa pääkoppaan kotiintuomisiksi.

Köpiksessä köpöttelemässä.

Köpikseen saavuttuamme etsittiin ensimmäiseksi sali! Padeia Gym.
Syyskuussa tapahtui muutakin hyvin merkillistä, KISADEBYYTTINI! Nokka kohti Lappeenrantaa siis, vihdoinkin. Hetki jota olin mietiskellyt jo vähintäänkin parin vuoden ajan olisi pian ihan oikeasti todellisuutta! Kilpaileminen ja kaikki siihen liittyvä täyttivät odotukseni ja homma tuntui ihan "omalta"! Vapaaohjelman esittäminen ja lavalla poseeraaminen todellakin tekivät kaikesta kovasta työstä tuon kaiken arvoista. Kuntooni en ollut tyytyväinen, ja kotiintuomisina oli jumbo-sija, mutta kaikenkaikkiaan ensimmäinen kisakokemus oli mahtava, vielä kun kaikista lähimmäiset istuivat katsomossa kannustamassa ja oma valmentaja kyllä teki kaikkensa jotta mulla olisi kaikki hyvin ja homma hallussa. :) Nähtiin myös hieman miten mun keho reagoi tietyntyyppiseen tankkaamiseen ja miten värien kanssa pitäisi seuraavassa kisassa toimia, kullanarvoisia opetuksia kumpikin. Kisojen jälkeen nautiskeltiin kaikista mahdollisista ja mahdottomista ruuista, mutta jo seuraavana aamulla käännettiin nokat kohti SM-kisoja ja jatkettiin kovaa työntekoa kohti parempaa kuntoa. Muistaakseni itse suuntasin heti seuraaavana aamuna juoksemaan mäkiä, ja muistan että olo oli aivan järkyttävän huono edellisillan ruokien velloessa pallean seudulla. Taistelutahto oli kuitenkin saanut aivan uuden sysäyksen Lappeenrannan kisan myötä! "Viikkojen kuluessa mielen sietokyky kasvaa päivä päivältä, en voi tässä vaiheessa pitää henkisiä kykyjäni enää mitenkään samantasoisina kuin projektin ensimmäisellä viikolla. Jos vie itsensä fyysisesti tietylle tasolle (esim. treenatessa tai arjen kiemuroissa) mieli seuraa perässä, tuloksena on taas yhden askeleen vahvempi Sinä. Itsensä pitää altistaa uusille asioille/samoille haastaville asioille "päivästä toiseen", niitä päin vaan pitää kävellä, ja huomata niiden pienuus, ja omien voimavarojen suuruus. Saisinko näitä tilaisuuksia kasvattaa itseäni, jos olisin jatkanut turvallisella mukavuus alueella?".

Lappeenrannan kisan Classic BB -tytöt!
Lokakuussa 2010 oltiin jo kisaprojektin loppusuoralla, valmistauduttiin SM-kisaviikonloppuun mun kämpillä. Moneen kertaan matkan varrella tuli ajateltua ja todettua, miten ainutlaatuista on kun oma, paras, ystävä on "samassa kusessa", heh, aina oli tuki ja turva joka varmasti ymmärtää miltä tuntuu ja miten asiat kokee tuona aikana, ja en tässä nyt yhtään vähättele muiden (lajin ulkopuolisten) ihmisten pyyteetöntä tukea! Kaikki saamani apu ja tuki on tietenkin yhtä arvokasta minulle. Viikkoa ennen SM-kilpailuja pääsin myös Mike Sirenin kameran eteen ja jäipä tuostakin "värjöttelystä" muistoksi muutamat onnistuneet otokset. SM-kilpailu toi omat haasteensa kaksipäiväisen kisan vuoksi, mutta toisaalta ainakin minulle toi lohtua se että kuntoa oli mahdollisuus vielä parantaa finaalipäivään, ja siinä onnistuimmekin, oli mukavaa astella lavalle kun tiesi olevansa paremmassa kunnossa kuin edellisenä päivänä. Expossa meitä oli myös useampi tyttö lavalla ja alkoi olemaan kunnon kilpailun tuntua! Esiintyminen tuntui vähintäänkin yhtä mukavalta kuin muutamaa viikkoa aiemmin Lappeenrannassa. Saimme vielä mahdollisuuden jatkaa parin viikon päästä Helsingissä pidettyihin PM-kilpailuihin, vain hullu jättäisi tuollaisen tilaisuuden käyttämättä (ellei ole joitakin ylitsepääsemättömiä esteitä), ja kävihän sekin mielessä, mutta hullujan kisaajat ovat tuossa vaiheessa jo vai mitä? :)
Ennen PM kisoja kiristettiin tahtia entisestään, siirryttiin ketoosille ja otettiin tankkaus erittäin varovaisesti. "Tuntemukset ovat aika lailla samoje mistä kokeneempien kisaajien on kuullut/lukenut kertoilevan, ruuan jälkeen on hetken aikaa tosi hyvä ja energinen olo (kuten nyt kun kirjoitan tätä) ja sitten minuuttiviisarin liikahtaessa jalat tuntuu lyijynraskailta ja ajatukset alkaa painaa ja jopa ahdistaa. Että sellaista vuoristorataa kuuluu varmasti jokaisen kisaajan kotiin tällä hetkellä."

Lokakuu 2010, ja koko kisavuosi, kruunaantui PM-kilpailuiden neljänteen sijaan. Fiilis ja usko minkä sain tuon saavutuksen myötä siivittää ehdottomasti mm. vuoden 2011 treenejä ja suunnitelmia! PM-kilpailu oli kokemuksena aivan huippu; paljon kilpailijoita (ja tuomareita) monesta eri maasta.

Viikko ennen PM-kilpailuja 2010.

Määä ja mun Äää!

Marraskuussa 2010 olinkin sitten jo työn touhussa uudessa ammatissani, näin jälkeenpäin tarkasteltuna saavutin monta tärkeää asiaa vuoden 2010 aikana, sellaisia jotka varmasti ovat muokanneet minua ihmisenä sekä elämääni juuri sellaiseen suuntaan kuin haluankin. Marraskuu meni myös lutviessa ns. normaaliin elämään palaamisen vaikeutta, jatkuvaa nälkää ja mielitekoja eri ruokia kohtaa. Ymmärsin vihdoin käytännössäkin sen mistä moni kisaaja on minulle kertonut. Olen kokenut dieetiltä paluun todella haastavana aikana, mutta toisaalta uskon että kaikki nämä kokemukset ovat jollakin tapaa olleet "pakollisia" tällä matkallani. Marraskuussa löysin myös itselleni yhteistyökumppanin, hieroja Johanna Ekblomin, jonka kanssa teemme ns. vaihtohoitoja, hän hieroo minua ja minä teen hänelle Biosignature -mittauksia säännöllisesti, tämän yhteistyön toivon jatkuvan edelleen vuonna 2011!

Joulukuussa 2010 jatkoin edelleen kovaa treeniä, kuten tein jo heti kisojen jälkeen sekä koittanut hyväksyä oman kropan muutoksia ja olla sopivan kiltti ja toisaalta tiukka itselleni, riippuen mistä asioista puhutaan. Valmentaja on ollut, taas kerran, kullan arvoinen kun olen kulkenut näillä heikoilla jäillä itseni kanssa. Kisaaminen antaa ja ottaa, siitähän se tasapaino sitten syntyneekin, ja mielenkiinto koko hommaan.

Nyt on sitten koko vuosi 2010 käsitelty ja läpikäyty, kun selailin kuvia läpi tuli fiilis että ompa aika mennyt nopeasti, moni asia tuntuu tapahtuneen juuri viime kuussa vaikkei niin olekaan. Saavutin siis monta tavoitettani ja mielestäni hienoa asiaa vuonna 2010; irrottauduin tavanomaisesta työstä ja oravanpyörästä ottamalla riskin, ja se on kannattanut, onnistuin kisadieetistä; pystyin siihen!, kouluttauduin uuteen ammattiin ja nyt minulla on mahtava työtiimi ympärilläni, ja opittavaa vaikka loppu elämän ajaksi! :) Kello on nyt 23:23, vuosi vaihtuu pian, ja otan sen tuomat haasteet ja tavoitteet avosylin vastaan ja katson mennyttä vuotta iloisin ja onnellisin mielin!

-Emma


4 kommenttia:

Elina kirjoitti...

Tuli hyvä mieli, kun luin tämän merkinnän - mennyt vuosi oli sinulle varmasti ikimuistoinen.

Tsemppiä treeneihin! :-)

Anonyymi kirjoitti...

Tsemmppiä Emma vuodelle 2011. Edellinen vuosi oli mahtava ja tulokset sen mukaisia.

AnZu kirjoitti...

Kiva postaus :) Hyvä Emma!!!

emr kirjoitti...

Kiitos paljonnnnn! Kyllä edellisvuosi oli ikimuistoinen, pistää paineita seuraavalle ;).