Girls just wanna have life, laugh, and yes, muscles.

tiistai 28. syyskuuta 2010

Tyhmyydestä kärsii koko kroppa...



Todellakin! Nyt se viimein koittanut. Dieetin viimeinen kovempi viikko käynnissä..Siis treenien osalta. Ensiviikolla höllätään, mutta siinä samalla pitäis sit saada koko kroppa tiukkaan kasaan puristettua. Paineet treenien suorittamisesta ovat heltyneet kun kroppa on pikkuhiljaa rauhoittunut niistä huippuhapotuksista ja aerobiset ja jalkatreenit on saanut suorittaa normaaliin tyyliin. Henkisesti erittäin helpottavaa. Toisin kuin pari viikkoa sitten kun jalat eivät kestäneet kävelya edes 300 metriä ilman hirvittävää hapotusta. Monien asioiden summana ja onnellisena tämän hetkisestä, suht virkeästä olotilasta puristan sata lasissa loppuun asti. Järki mukana kuitenkin. Nälkä ei ole jatkuvasti edes kaverina, soveltaminen kun on dieetin aikana tullut erittäin tärkeäksi osaksi niin treenien kuin ruoka-aineiden suhteen. Emma on tehnyt upeita postauksia, joita on ollut kiireen keskellä mukava lukea oman, itselleni asettaman arkikiireiden keskellä. Itse olen sortunut varsinkiin koulun alkamisen jälkeen monesti miettimään, kuinka paljon olen valmis luopumaan esim. tämän hetkisestä "koulumenestyksestä" dieetin takia ja yrittänytkin molempia osia tehdä mahdollisimman hyvin. Ai niin, hankinhan sen extratyönkin vielä tähän päälle. Onko yhtälö mahdoton? Ei kai kaikille. Kyllä siitä on selvinnyt joku muukin. Pääni sisällä vaan pystyn paisuttelemaan noiden asioiden suuruuksia, mutta tosiasia on kuitenkin, että omien voimavarojen tunteminen olis aika tärkeää tietää ja tuntea ajoissa. Muuten kroppa ja mieli sanoo itsensä irti jossain vaiheessa. Se on todettu. Siksi onkin syytä muistuttaa itselleen koko ajan, "tää on nyt tän hetkinen juttu, muut asiat hoituu myöhemminkin, aivan varmasti". Parhaimmillaan/pahimmillaan pyörittelen ja punnitsen joka ikistä asiaa monelta eri kantilta ja lopputuloksena olen stressitilassa, en tee mitään, panikoin, menentän päiväni tärkeitä hetkiä, itseltäni. On siis osattava keskittyä asioihin niiden painoarvon mukaan. Ja tehdä se itselleen selväksi! Elämästä pitäisi ehtiä nauttimaankin ja kiireessäkin on PAKKO löytää se hetki itselle. Ymmärrys omasta omien voimavarojen riittävyydestä on tärkeää. Se miksi tätä toitottaa täälläKIN jatkuvasti on, että sen saisin omaan alitajuntaan joskus juurrutettua. Päivitysten venyminen ja siirtyminen harmittaa jummetusti kun joka päivä sattuu ja tapahtuu asioita mitkä nostaisi hymyn kolmen lukijamme kasvoillle (vai olikohan teitä neljä?). Olen mm. syönyt meenneellä viikolla ruokani suoraan liedeltä, kyllä, siis lusikoinut sen levyjen välistä. Puolet ruuasta käy päivittäin lattian kautta (ihme, etten ole sarastanut), muutama mielenkiintoinen kauppareissu takana jne. Ja koska minulla on ainakin olevinaan liian kiire, onnistun miettimään lohen ostoa 15 min kaupan hyllyllä ja hyllylle se lohi loppupeleissä jäikin. Tuona aika olisin voinut vaikka katsella kattoa ennemmin. Paljon rentouttavampaa. Kuka opettaa ajan hallintaa?

Sitten palatakseni tähän ihanaan työelämään. Viikonloppuna tein ihka ensimmäisen yövuoroputkeni. Ei siitä sen enempää. Yön asiakkaista kun ei riittäs kommentoitavaa yhtään;D Pähkäilin siis ensinnäkin sen kanssa, miten saan ruokani riittämään kun valvottuja tunteja tuli lähen 24 putkeen ja mitä sitten syödä yölliseen aikaan.. Ajattelin jotenkin, että kropan olis helpompi sulattaa varsikin yöaikaan nestemäistä ruokaa paremmin kuin kiinteää, joten valmistin sosemaisia ruokia, jottei vatsalla olis niin paljoa töitä tehtävänä. Muutoinkin kovilla tuona vuorokautena. No ainakin kroppa toimi paremmin tuon ruuan koostumuksen ansiosta ja nälkäkin pysyi yllättävän hyvin loitolla. Hienoo tehdä hyviä havaintoja:) Muutenhan noissa yövuoroissa ei ole mitään hyvää. Tällä hetkellä ainakaan..Tukisukkien voimalla puuskutin ne läpi kuitenkin.

Punttien ja parin intervallin ohjelmalla siis mennään tämä viikko. Aamupuntit on kyllä parhaita sikäli jos saa nukuttua tarpeeksi ja on kaikki tarvittava tehty illalla valmiiks. Mukavaa vastapainoa täpötäydelle ja vilkkaalle salille on parin kisaajan ja muun aamuvirkun kera varustettu avara tila treenata. Aamulenkit on siis ollut hetken aikaa jo vieras käsite.. mutta en valita, puntit on kivoiii.

On ollut ihanaa huomata, että ihmiset ympärillä jaksaa tukee ja kannustaa ihan mielettömästi. Yksin ei siis ole tätä välillä kovin kivistäkin polkua talsia. Siitä postaan myöhemmin lisää.. Äitini oli vaan tänään katsonut tuota lappeenrannan kisavideon ja voivotellut kun ei kestä katsoa sivusta kun toinen näkee nälkää..Voiii...ei täällä nälkää nähdä. Todistusaineistoa alla täyttävästä ruuasta. Tuntuu kylläkin toisinaan ettei nää yhtään mitään ja kuulokin alkaa pettää..Pikku hiljaa siis kroppa syö itse itseään...:D
Nyt nukkumaan ja aamulla oravanpyörään.. Nauttikaanhan aurinkoisista ilmoista! Niin ja alla olevasta ilopilleristä:)



*Maaretti*

3 kommenttia:

emr kirjoitti...

Se on mun mielestä erittäin suuri saavutus ettet ole sairastunut dieetin varrella esim flunssaan kertaakaan, ottaen huomioon sun stressitasot ja unenpuute..! Joten olisiko niillä terveellisillä ravintotottumuksilla tosiaankin vaikutusta?! ;)

map kirjoitti...

EI. xD olen muuten pari kertaa miettinyt ihna samaa..yhtään ainuttakaan treeniä ei oo tarvinnu jättää tekemättä..periaattees..*koputtaa puuta jummetusti*

Teemu kirjoitti...

Maarittihan on oiken innostuntu kirjottamaan :)

Sen lisäks taitaa tykätä vähän Philistä ;)


Kohta se matka on ohi... sitten pääsee nauttimaan sinne lavalle (ja mä kiusaamaan sua sinnen lavan taakse). Ei se päämäärä niinkään, vaan matka sinne. Monenlaista mutkaa ja käännöstä on tähän dieettiin mahtunut, mutta yhtään ei pidä jättää pois. Muuten se matka ei olisi enää samanlainen(olipas filosofointia).

Teemu