Girls just wanna have life, laugh, and yes, muscles.

torstai 4. marraskuuta 2010

Mistä on tummat silmänaluset tehty?





Kuva (fitness.ee)
,
Täällä sitä ollaan vaikka päivittelystä onkin jo vierähtänyt tovi. Aika moni on sanonut, että dieetin jälkeen tulee tyhjä olo ja saattaapa pieni masennuskin iskeä päälle ja olisikin hyvä jos sitä tekemistä olisi suunnitellut pikkusen valmiiksi dieetin jälkeiselle ajalle kun treenit eivät vie IHAN kaikkea vapaa aikaa lihashuoltoineen, aeroineen yms yms. No mieli tosiaan on välillä vaihdellut, mutta olimpa tosiaan ottanut vähän turhankin kirjaimellisesti "neuvosta vaarin" ja täyttänyt vapaa-aikani, milläs muullakaan kuin töillä. No eipä ole sekään niin hyvä juttu kuin ajattelin. Mielenrauhaa saa hetkellisesti toki palkkapäivänä, mutta eipä sitä rahaa niin paljoa todellakaan tule vaikka töissä olisin joka ilta, että oman fyysisen ja henkisen jaksamisen olisi valmis sen vuoksi uhraamaan. Saati uhraamaan koulunsakin niiden vuoksi. On oikeasti vaan opeteltava kasvamaan maallisen mammonan "palvomisesta" pois, koska niin monet yöunet on kahden viikon aikana jääneet töiden vuoksi viiteen tuntiin eikä se riitä vaikka kuinka tuntee/luulee aamulla jaksavansa. Treenissä sen viimeistään huomaa, etenkin nyt kun kaikki stimulantit on luonnollisesti jätetty pois, jolloin levon virkistävä vaikutus on vieläkin merkittävämpi.

Sitten hieman tuosta ruuasta. Kyllähän tuota painon nousua tulee seurattua helvetisti. Liikaakin. ja kyllähän sitä ihmiset on kiinnostuneita, itseni mukaan lukien siitä, miten kisan jälkeen kroppa muuttuu tai paino on noussut. No itsellä on vajaa pari kiloa korkeammalla lukemat noista kisamitoista ja huolettaahan sekin..vaikka ei varmastikaan ole mitään syytä.. my mind is a mysterious.. On todella ihmeellistä, miten dieetin aikana pystyy kituuttamaan uskomattoman hyvällä menestyksellä eikä lipsumisia pääse tapahtumaan, mutta todelliset haasteet näyttääkin astuvan kehiin nyt dieetin päätyttyä vaikka ruokaa saa syödä enemmän.. aika reippaastikin enemmän kun verrataan dieetin loppuajan kaloreihin. Osa syynä tuohon ruuan himoon on varmaan sekin, ettei ole sitä tiettyä päivämäärää enää häämöttämässä, johon on aiemmin tähdännyt. Kroppa vaan huutaa ja huutaa lisää jotai..ihan sama mitä, kunhan se saisi sisälleen sitä ruokaa vaikka juuri olisinkin syönyt alle sen mega salaattiannoksen. Olen onnellinen siitä, että saan syödä yhden vapaamman päivän ruokailujen suheteen viikossa, mutta kroppa ei tuota päivää seuraavana päivänä enää muista vaan vaatii jotain ylimääräistä koko ajan. Raivostuttavaa huomata itsessään todelliset sokeripalvojan eleet, erityisesti aamuisin. Taistelut on kovia, mutta periksi en tahdo antaa, sillä kuukauden päästä en halua nähdä sitä melko surkeaa kuntoa mikä dieetin alussa oli. Siksi onkin tärkeää vielä vapaiden ruokailujen päivinä kiinnittää ruoka-aineisiin pikkusen huomiota, että kroppa pelittäisi. Erityisesti tämän huomaa silloin jos olen syönyt "mättöpäivänä" viljatuotteita. Nimittäin voin sanoa hyvästit vatsan toiminnalle pariksi päiväksi.. Ja sehän kertoo aina, että kroppa on täydellisessä balanssissa. Ja toisaalta en tiedä kannattaako viikon puhdas ruokavalio päättää tylysti yhtenä päivänä sekoittaen vatsahapot ja kroppa ties millä lisäaineilla. Niistä palautuminenkin kun vie muutaman päivän. Ainakin omalla kohdallani.

Olen yrittänyt nyt aamiaisen avulla pitää mieliteot kurissa koko päivän, ettei niitä lipsahduksua pääsisi. Etenkin kun sattuu ruuan ja kaikenlaisten herkkujen kanssa olemaan töissä tekemisissä. Elikä aamu aloitetaan kookosöljyllä, glutamiinilla ja runsaalla vedellä. Sitten teen sen täydellisen pannukakkumunakkaan, johon laitan valkuaisia ja luomumunaa, pinaattia, kookosjauhoja, kanelia ja marjoja/omenasosetta (ite höyrystetyt omenat, jotka soseutan, lisään kanelia,vähän suolaa ja steviaa). Nami!!Aamun kruunaa, jos on tarpeeksi aikaa, luomukahvi, johon olen lisännyt raakakaaota ja tilkan luomukermaa. Ei pahaa ollenkaan ja oikeasti hyvin terveellistä ja puhdasta safkaa. Ja auttaa kummasti pitämään mieliteot loitolla pitkään. Ainakin teoreettisesti pitäis:) Koulussa onneksi tuo on muutenkin helppoa kun ei pakkaa kuin välttämättömät eväät mukaansa, mutta ymmärrätte mitä tarkoitan:)

Sitten muutama sananen valmentajasta. Sen tärkeyttä ei osaa kyllä sanoin kuvailla. On tullut juteltua muutaman kisaajan kanssa eri valmentajista ja kirjo on todella valtava. On aika surku välillä kuunnella noita tarinoita, missä kisaaja on poltettu loppuun lihoista ja henkiseltä tasolta ja läskiä on silti jäänyt tai valmentajien kiinnostus valmettavan asioihin on nollassa. Onneksi sitä on itse ollut aika onnellisessa asemassa, että on saanut olla hyvissä käsissä. Tosin kaipa hän on tressitasoistani oman osuutensa saanut ja lähes hermoraunioksikin olen hänet varmasti joskus saattanut. Onki syytä kiittää Temeä eli Teemua tästä piiiiiitkästä taipaleesta, jonka hän jakso vääntää mun kanssa läpi. Työ jatkuu edelleen ( ettäs tiedät Teemu!!!!), mutta ainakin pääsimme tavoitteeseen eli kireyteen, koska tää tyttö ei VIELÄ lihoilla hämmästytä:D En varmastikaan ole ollut se helpoin valmennettava stressiherkän luonteeni vuoksi, mutta onneksi apua on saanut moneen murheeseen. On tietysti miljuuna muutakin kiitettävää ihmistä ja osa varmasti sen tietääkin, että tää pää kiittää ja kumartaa vielä moneen otteeseen:)


Nyt koulutöiden pariin suunnittelemaan tulevaisuuden muotoja, jotka ei koske tällä kertaa kroppaa;)

Niin ja tsemppiä kaikille syksyn kisaajille niiden himojen kanssa! Tiedän, ettei se helppoo oo, syödään fiksusti, ettei mätisäkki-ilmiö ole vastassa kun muutaman viikon päästä katsotaan peiliin:D


*M*

Ei kommentteja: