010410

Sain tuliaisena hienon taulun Sadulta, Keep your coins, I want change.

Reseptiä pukkaa!

Mitat ja määrät viitteellisiä, niitä varmasti voi hioa dieettinsä mukaan. Esim bataatin tilalla käy vaikkapa kukkakaali.

Pinaatti-bataatti -sosekeitto, version.1

- Tuoretta pinaattia 120g
- Höyrystettyä (tai keitettyä) bataattia 150g
- Kookosjauhoa 30g
- Maitorahkaa 30g


Lisukkeeksi kananmunaa, perinteitä kunnioittaen!

Eli kaikki yllä luetellut ainekset blenderiin, paitsi kananmuna. Seos kattilaan, hämmennellään sopivan aikaa. Lopuksi maun mukaan suolaa sekaan. Valmistusaika noin vartti. (Mutta jos ei ole aikaa kun on ne lapset ja työt ja kaikki muu niin heitä vaan uuniin ne ranskikset ja nakit! ;) ) Olen tehnyt myös tätä sosekeittoa aineksilla bataatti-kukkakaali-punajuuri, toimii sekin, olen ihan koukussa näihin molempiin, törkeeeeeen jees.

Tää blogaaminen kaverin kanssa on hauskaa kun voidaan tavallaan höydyntää toisen tekstiä vähän kuin kommentoimalla ja lisäämällä omia ajatuksia aiheesta johon toinen on pureutunut edellisessä tekstissään, ja niinpä teen tälläkin kertaa. Eli aiheeseen rentoutuminen ja balanssi, ja ajatusten ohjaaminen aurinkoisille teille.

Mulle tuon balanssin ja sitä kautta tietynlaisen rentoutumisen haku tarkoittaa laiskuuden karistamista mielestä (ja sitä kautta kehosta). Epäloogista? eihei. Moni varmaan ajattelee, (ja joillekkin, ja jossain tapauksissa se on varmasti toimivaa) että ollakseen virkeämpi, pitää tehdä vähemmän, passivoitua ja vaan olla. Ainakin itseni kanssa mun pitää olla hyvin tarkka, ja muistuttaa itseäni siitä, että "tekemisen" ja aikaansaamisen ei tarvitse olla aina fyysisesti raskasta, vaan enemminkin mieltä ruokkivaa, kuten vaikkapa mielensopukoiden purkaminen tänne blogiin (lopputulos on tälläistä ajatus oksennusta, heh).

Kovat treenit, ja työ jossa on jalkojen päällä 8 tuntia, rasittaa kroppaa jonkin verran ja saattaa tuntua että on ns. hapoilla, eikä jaksaisi mitään. Ja hiphei, kuinka helppo tuossa tilassa onkaan Passivoitua. Tuossa passivoituneessa olotilassa kaikkien ajatusten päällä on jonkinlainen negaatiivinen pilvi tai mörkö, vaikka muuten olikin oikea positiivari. Sitten tässä passiivisessa tilassa voi vielä hieman stressata sitä ettei oikein saa aikaiseksi Mitään, joka siis luonnollisesti vaatisi fyysisiä ponnisteluja (esim imuroiminen) joita ilman Mikään ei ole Mitään. Ja noidankehä on valmis, tadaa!

Sitten kun ollaan oikein passivoiduttu, ja kerätty sellainen kunnon huonon omantunnon mylly tuonne pääkoppaan, ja ajatuksissa roskiksen vieminen vaatii aivan järkyttävät voimavarat (ja näinhän ei pitäisi olla jos vähänkään muutoin treenaa?!), ollaan siinä tilassa, ettei mitään saada aikaan. Ja tässä kohtaa kuvioihin pitäisi, mun tutkimusten mukaan (hehhe) astua terve pakottaminen. Ajatusten pakottaminen positiiviseen valoon, ja sitä kautta tekoihin. Oletteko kuulleet tämän aiemminkin? niin mäkin. Kukaan, tai luulisin että harva meistä syntyy aina ilomielin olevaksi ihmiseksi. Hymy kasvoilla vaatii duunia. Ei onnelliseksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi vaan herätä yhtenä aamuna, ja harvalla on jokapäivä hyväpäivä. God dammit se vaatii duunia!! Mutta onneksi sato tuosta työstä on usein nippu sanoin vaikeasti kuvattavia määreitä; onni, ilo, hyvyys.

Pitää ymmärtää ettei ns. ylimääräiset tekemiset rasita, vaan antavat voimavaroja. Aisteja pitää ruokkia, ja sitä kautta saa sitä fyysistä energiaakin, ja sitten taas toisaalta esim tuntoaistien rasittaminen (kova treeni vaikkapa) taas antaa henkisiä voimavaroja. Kaikki liittyy kaikkeen, on se niin usein todettu. :)

Kevein askelin ;)

-E