Girls just wanna have life, laugh, and yes, muscles.

perjantai 9. huhtikuuta 2010

100410


Avaat silmät. Wrum wrum, moottori käynnistyy... ja muutamassa sekunnissa levollisen yön jälkeen olet taas vuoristoradassa. Pään sisäisessä vuoristoradassa. Kysymys ei suinkaan ole siitä, ettenkö tietäisi mitä haluan. Tiedän monia asioita joita haluan tehdä, ja mielestäni minun pitäisi tehdä. Ajatukset koostuvat siis unelmista, ja niistä ikävimmistä; velvollisuuksista. Joissakin tapauksissa vaaditaan monen velvollisuuden täytäntöönpanoa jotta oltaisiin taas askel lähempänä unelmaa.

Ja mikäs tässä oli se ongelma? Aikaansaannos on turhan usein pyöreä 0. Eikä siinäkään mitään, mutta jos siitäkin tulee taas muutama uusi kieppi vuoristorataan, ajelu vaan pitkittyy ja pitkittyy, josta sitten seuraa stressitila. Ratkaisu? kestää asioiden auki oleminen, eläminen hetkessä, ymmärtää perinpohjaisesti ja joka mielensopukassa ettei kaikki voi olla valmista tällä sekunnilla, tai edes tässä päivässä. Tulla levolliseksi siitä, että tiedät meneväsi päivä päivältä kohti tavoitetta, ja tekeväsi oikeita ratkaisuja. Arvostaa jo tehtyjä asioita. Olla sättimättä itseään asioista, joita todellakaan ei ole mahdollista tehdä esimerkiksi tänään, kuten vaikkapa pyykkivuoro jonka olet varannut parin päivän päähän, tuollainenkin pieni homma, ja sen kyljessä ne tuhat muuta, saattavat saada turhan suuret mittasuhteet ja kääntää mielen negatiiviseksi.

Loppujen lopuksi, kaikki tuollaiset asiat, jotka ovat täysin susta itsestä kiinni, kuten vaikkapa; herääminen aikaisemmin, tiskaaminen, oikein syöminen, panostaminen rakkaaseen harrastukseen, kiitollisuus, ovat melko yksinkertaisia hoitaa, koska niihin ei tarvita toista tai kolmatta osapuolta, ainakaan kovin usein? Ongelma syntyisi ehkä siitä jos joku oikeasti yrittäisi estää sua sun tekemisissä, ja onhan se niinkin monilla, jotka eivät ole vielä ottaneet ohjia omiin käsiinsä...mutta se onkin jo kokonaan toinen aihe!

Voin kertoa vielä oman esimerkin; tämän bloggaamisen. Saan loistavan ajatuksen tekstistä, puuhaan samalla jotakin muuta. Sitten ajatukset alkaa lentää ja paisua ja loppujen lopuksi koko tekstin kirjoittaminen tuntuu mahdottomalta ja jätän sen tekemättä (ja sätin siitä itseäni). Eli olen kääntänyt ajatukseni negatiiviseksi, vaikka olisi enemmän hyödyllistä olla super-kiitollinen loistavasta mielikuvituksestani ja innovatiivisuudestani! Ja vain aloittaa, niin helppoa se on, ja loppujen lopuksi, tämänkin tekstin kirjoittaminen on ollut minulle tänä aamuna tosi voimaannuttava juttu, ja ajatuksia selkeyttävä. :)

Eilen alotin uuden treenijakson heti EDT käsitreenillä, ei mitään pehmeetä laskeutumista, heh. Hyvin meni, kunhan muutaman kovan sarjan saa alle niin alkaa kroppa ja pääkoppakin pelittää ja olla mukana treenissä. Otin muutaman todella hienon aamunaamapukkaripeiliposetuksen piristämään teidän päivää, mahtava kuvanlaatu!

Tänään tulee olemaan mahtava päivä, olen sopinut Sadun kanssa leffa treffit iltapäivästä, sitten on kaikkia mukavia juttuja hoidettavana, mm. pyhiinvaellusmatka Wellmaxille! ja kaiken kukkuraksi näyttää tulevan erittäin kaunis päivä, joten ei muuta kuin lempparimusat korville ja ulos! Ja nyt, mmmmm, otan tämän kaiken tekemisen ihan rauhallisesti. 4-3-2-1 go baby go!  "There's a world out there!" lainatakseni erään tässäkin blogissa fanitetun henkilön sanoja..

-E

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihana postaus, Emma! Tykkään niin lukea teidän molempien ajatuksia täältä ja aina lukiessa tulee just sellainen olo, että olis kuin mun suusta, tai näppikseltä siis.:-) Levollinen mieli on kyllä ihan a ja o kaikessa ja juuri se, että elää hetkessä eikä sitä sitten kun-elämää. Elämää ei suoriteta vaan eletään!:-) Aurinkoista, lämpöistä viikonloppua! -Anne

emr kirjoitti...

Löytyihän se kommentti, hyvähyvä :)) Ihanaa tosiaan kuulla että siellä ruutujen toisellakin puolella on positiivisia tyyppejä jakamassa näitä tuntoja :)! Kiitos kommentista ;)