Girls just wanna have life, laugh, and yes, muscles.

lauantai 24. huhtikuuta 2010

240410


Heippahei! Kuva esittää minua  ja mun kirpparilöytöjä. Vietettiin äidin kanssa mukavaa aamupäivää aarteita metsästäen. Kasettipaita ja megamuki löytyi mulle, yhteensä 3,20 €. Kävipä tuuri kun löysin tuon mukin ja vielä aivan ihanan värisenä! Tämän hetkinen lempiastiani on juurikin samanlainen mutta punaisella sisuksella (kirpparilta sekin), tosi hyvä päivittäisten sosekeittojen tarjoilu-astiana. Kirpparit on ihan parhaita, voi sitä löytämisen iloa :) Olen vakavasti harkinnut myös roskisten dyykkaamis harrastuksen aloittamista, mikäköhän olisi sopivin vuorokauden aika, aikainen aamu vai yö? :D. Ihmiset heittää kaikenlaista pois, kun ei energiat riitä edes siihen että tavaran veisi kirppikselle tai kierrätyskeskukseen, tai lahjoittaisi jonnekkin/jollekulle, ja siksi toisekseen kaikki eivät kai kärsi tästä keräilijäihmisen geenistä, joka mulle on periytynyt jo useamman sukupolven pituudelta...

Välillä mieleen pääse negatiivinen aatos siitä että "joutuu" töissä olemaan jalkojen päällä koko päivän. Normaalin arkipäivän aikana mun ei tule tuoli asennossa vietettyä kuin ehkä korkeintaan tunti tai pari (mukaan laskettuna vapaa-aika), harvemmin tuo kaksi. Viikonloppuisin, kuten tänään kun matkustin bussissa, tilanne on luonnollisesti toinen. Ja sen kyllä tuntee heti erilaisina kipuiluina mm. lonkankoukistajissa. Oikein tuntee miten lonkat on lysyssä ja kuona-aineet kertyy kudoksiin, phyi. Joten, olen kiitollinen työstäni jossa aikani saan viettää ihmiselle luontaisessa asennossa! Tuleehan seisomatyöstäkin omat ongelmansa, varsinkin kun lihashuoltoon käytetyt minuutit on liian usein laskettavissa yhden käden sormilla, mutta väitän silti että tuo tuoliasento on hirvein mitä voi olla. Millainenkohan olisi oppimisen taso ja yleinen hyvinvointi esimerkiksi koulua käyvillä, jos tunneilla vietettäisiin aika seisten? Kuten yhtä hyvin työpaikoilla! Halo-Annen blogissa olikin loistovinkki tuollaisesta työpöydästä, tsekatkaas!

Tälle illalle ohjelmassa vielä Los Angelesin tatuointarinat ja nukkumaan meno ennen kuin valtaosa väestöstä vasta availee ensimmäisiä korkkeja, pakko päästä nollaan?!

-E

3 kommenttia:

Marika kirjoitti...

Mä ainakin teen niin, että jos oon heittääs jotain huonekalua tms pois niin jätän sen roskalaatikoiden eteen tai rappukäytävään, jos joku sen haluaa ottaa. Tuolla tavoin on meidän kenkätelineet ja parvekekalut menneet uusiin osoitteisiin eikä roskiin.

Viime keväänä kun muutin ukon kanssa samaan osoitteeseen niin keräsin kaapeistani kaikki vanhat eripari-astiat ja jätin ne laatikossa pahvilaatikossa rappukäytävään varustettuna lapulla, jossa luki "saa ottaa jos tarvitse". Menin salille ja kun tulin takaisin, koko laatikko oli kadonnut. Se oli saanut uuden omistajan heti :)

Kyllähän tuossa aina tekee hyvän työn eikä aina tarvitse saada sitä rahallista korvausta, joskus voi vaan olla antelias ja ystävällinen ;)

Kiva tämä teidän kimppablogi, hyviä juttuja.

emr kirjoitti...

Moikka Marika! Tollai kun kaikki toimisi, ihailtavaa! :) meidän talossa on mun mielestä mahtava tollainen lehtien kierrätyspiste yhdellä rappukäytävän ikkunalaudalla. Mutta miksei siihen voisi muutakin käyttötavaraa jättää josta itse tahtoo eroon :) Ja oikein kiva kuulla että blogista olet löytänyt hyviä juttuja, toisin sanoen sulla taitaa olla myös hyvä huumorintaju ;)!

Marika kirjoitti...

Hehe, samantyyppistä ajatusmaailmaa itsekin edusta ja huomaan että kykenen teihin samaistumaan :)

Tsemppiä vaan plikat ;)